Miten oikein rukoilisin?
Joskus toisten ihmisten puolesta on vaikea rukoilla. Tai aika useinkin. En ole mikään rukouksen sankari, vaikka rukoilisinkin päivittäin. En kykene rukousmaratoneihin, kuten jotkut, sillä sanat tahtovat jossain vaiheessa tyrehtyä kuin itsestään. Olen ajatellut, että silloin voi sulkea suunsa eikä luritella väkisin jotain vain saadakseen rukouskiintiön täyteen.
Onneksi Raamattu muistuttaa, että ”kun rukoilette, niin älkää tyhjiä hokeko”, sillä ei Jumala ketään siksi kuule, että joku käyttää monia ja kenties vielä kovin hienostuneita ja uskonnolliselta kuulostavia sanoja (Matt. 6:7). Sen sijaan olisi hyvä rukoilla vähän kuin hengittäisi, lakkaamatta (1. Tess. 5:17). Se ei suinkaan tarkoita, että suu käy tauotta, vaan että rukoilisimme hellittämättä ja sitkeästi sen puolesta, mikä on noussut sydämelle. Että olisimme Hengessä jatkuvassa yhteydessä Jumalaan ja toisimme aina kaikki tarpeemme Hänelle tietoon ja muistaisimme muita ihmisiä.
Rukous ei ole monia ja kenties hienoja ja uskonnollisia sanoja, vaan vähän kuin jatkuvaa hengittämistä. Kuva: Johanneksen kirkko sumuisena iltana.
Pakotetut rukoukset
Olen myös huono rukoilemaan varta vasten annettuja aiheita. Se tuntuu joskus pakotetulta. Jos jossain tilanteessa porukka jaetaan ryhmiin ja jokaiselle ryhmälle rukousaiheet, se on minulle lähes yhtä ahdistava tilanne kuin kaikki työpaikkojen ja illanistujaisten väkinäiset ryhmäytymis- ja tutustumisleikit.
Pahinta on kuitenkin se, jos joku pyytää rukoilemaan tarkasti määriteltyä rukousvastausta. Silloin henki tuntuu jäävän kokonaan kiinni, sillä mikä minä olen antamaan Jumalalle ohjeita, miten Hänen pitäisi toimia ja vastata rukouksiin! ”Tapahtukoon Sinun tahtosi”, ei minun eikä meidän.
Tilaa Jumalan vastauksille
Koen useimmiten tarvetta rukoilla mahdollisimman laveasti. Siten voin kertoa Jumalalle esiin tulleet tarpeet, mutta jättää Hänelle päätösvallan sen suhteen, miten Hän pyyntöihin vastaa. Hänen vastauksensa eivät aina ole sitä, mitä odotamme, vaan Hänelle on mahdollista järjestää asiat ja täyttää tarpeemme myös yllättävillä tavoilla. Hänen vastauksensa on kuitenkin juuri se oikea.
Joskus ihmisten tarpeet tai rukousaiheet ovat luonteeltaan jotain, mitä en voi sydämestäni pyytää. Ihminen saattaa odottaa elämänkumppania, parempaa työpaikkaa tai ensi kesän joogaretriittiä, vaikka hän todellisuudessa tarvitsisi vain pelastusta. Ihmiset nimittäin kipuilevat monenlaisten asioiden kanssa ja etsivät kuumeisesti vastauksia sieltä, mistä usein tulee vain hetkellinen helpotus. En voi pyytää Jumalan siunausta asioille, jotka saattavat olla jo lähtökohtaisesti Jumalan tahdon vastaisia tai joista tiedän, etteivät ne ratkaise ihmisen elämän ja hänen sisimpänsä haasteita.
”Vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras” (Jaak. 5:16) Kuva: Lorenzo Quinnin teos Enlightenment (2025) Didrichsenin taidemuseon pihassa.
Kelpo tyypit tarvitsevat synnintuntoa
Siksi yleisin rukoukseni onkin, että ihmiset saisivat pelastua. Usein ihminen tarvitsee kaikkein eniten synnintuntoa. Jos hän ei tunnista syntiä elämässään ja itsessään vaan ajattelee olevansa ”hyvä ihminen”, joka ei tee tarkoituksella toisille pahaa, mihin hän koskaan tarvitsisi pelastusta? Itselliselle, omassa voimassaan vahvalle ja itseään kelpo tyyppinä pitävälle ihmiselle Jeesuksella ei ole mitään annettavaa, sillä ihminen on jo mielessään ja mielestään hoitanut homman kotiin. Monille koko ajatus ikuisesta elämästä on naurettava, mutta pahimmassa tapauksessa joku oman elämänsä sankari kuvittelee vielä olevansa matkalla taivaaseen. Omin voimin tietenkin.
Omillaan toimeen tuleva ihminen voi kuitenkin olla myös herkkä ja epävarma. Hän saattaa hapuilla ja etsiä ratkaisuja elämänsä vastoinkäymisiin milloin mistäkin tai keneltäkin, pinnistellä ja puristaa itsestään enemmän kuin oikeastaan jaksaisi. Hän kaipaisi kipeästi apua, mutta on ylpeä eikä usko, että on mitään häntä itseään suurempaa voimaa, jonka puoleen kääntyä.
Kullekin sopivalla tavalla
Silloin rukoilen aina, että Jeesus saisi ilmestyä hänelle tavalla, jonka juuri hän ymmärtää ja kykenee ottamaan vastaan. Joku tarvitsee rakastavan katseen, toinen olkapään jota vasten itkeä, kolmas parantumisen ihmeen ja joku kenties ylimääräisen viisisatasen, jotta pääse tiukan paikan yli.
Jumala tietää kyllä, mikä on kenellekin oikea vastaus ja tie juuri tuon ihmisen sydämeen. Siksi meidän rukouksissamme tärkeintä eivät ole tismalleen oikeat sanat, vaan se, että ylipäänsä rukoilemme ja että teemme sen uskossa. Ja silloin kun emme edes tiedä, mitä rukoilisimme, ”Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanomattomilla huokauksilla” (Room. 8:26).
