Mikä tekee joulun?

Kuten The Three Tenors, jota aina soittelemme, ja erityisesti Dormi, O Bambino. Alussa niin vahva havun tuoksu, joka sulautuu ja vaimenee vähitellen sekoittuessaan puuron ja kinkun höyryihin. Lepattavat ja lämmittävät kynttilät, lapsuudesta säilyneet paperiset tontturivit ja joulujuliste. Brinkkalan talon parveke ja kahiseva pergamentti. Luukkaan evankeliumin 2. luvun ihmeellinen tarina sekä se käsin kosketeltava tunnelma, jonka aistii vain joulussa ja johon sisältyy vahvana tietoisuus ja kiitollisuus siitä, että elämässä on monta rakasta ihmistä – juuri siinä vieressä tai jossain etäämmällä.

Olen joskus miettinyt, mistä tuo kovin kaunis ja ainutlaatuinen tunnelma oikein syntyy kerran vuodessa: jouluaattona. Se syntyy yhdessä ollessa, mutta aivan samalla tavalla myös silloin, kun on yksin. Kyllä siinä täytyy olla joulun ihmettä, eivätkä ihmeet ole koskaan ihmisen käsin tehtyjä. Eiväthän ne silloin olisi ihmeitä.

Tänään saan olla yhdessä sekä ajatuksissa monen muun kanssa. Hyvää ja kaunista, ihmeellistä joulua jokaiselle ystävälle, tuttavalle ja läheiselle.