Kun kohtasin kuuluisan urkutaiteilijan

Tänään tuli uutinen kansainvälisesti tunnetun suomalaisen urkutaiteilijan kuolemasta. Se kosketti, vaikka en tuntenut häntä henkilökohtaisesti. Mutta viitisen vuotta sitten matkustin hänen kanssaan kahden hengen hytissä junalla Seinäjoelta Helsinkiin.

Hän taisi jäädä pois Tikkurilassa, kun jatkoi matkaa Lahteen, missä oli toiminut aiemmin Ristinkirkon urkurina. Tavatessamme hän konsertoi yhä urkutaiteilijana.

Matka oli mieleenpainuva, ja se johtui yksinomaan matkaseurastani. 

Pelottavat silmät

Muistan, että olin ensin hieman skeptinen, kun hän astui hyttiin ja katseli minua kulmiensa alta pitkään. Hänellä oli nimittäin pistävät silmät ja jopa pelottavan näköiset kulmat. 

Epämukavuus haihtui kuitenkin hetkessä, kun aloimme keskustella. En muista enää, mistä se lähti. Saattoi olla, että hän tiedusteli määränpäätäni. Olin silloin matkalla jollekin lähetysmatkoistani. Veikkaisin, että Ugandaan tai Mongoliaan. Tai ehkä Israeliin. 

Hän kohotti kulmiaan ja innostui aiheesta heti. Ja hyvin nopeasti sain havaita, että hän ei ollut ihan tyypillisin kulttuuripersoona. Stereotyyppinen vaikutelmani on, että he ovat joko ateisteja tai agnostikkoja, mutta matkakumppanini oli hengellisesti hereillä.

Vieraina yhteisymmärryksessä

Hän oli sivistynyt ja paljon nähnyt, varmasti aavistuksen hedonisti ja arvonsa tunteva. Hän tykkäsi kertoa työstään ja matkoistaan. Hän oli myös kriittinen ja pohjalaisen suora mielipiteissään eikä arastellut moittia seurakuntia siitä, ettei kirkoissa enää ymmärretty hengellisen musiikin päälle, vaan häissäkin soitettiin iskelmiä. Myös nuoren polven ajoittainen sivistymättömyys sai osansa.

Vieraina toisillemme löysimme paljon yhteistä puhuttavaa. Olimme molemmat pohjalaisia; hän Jalasjärveltä, minä Alavudelta. Kristillinen hengellisyys oli molemmille luontaista. Sain jopa musiikillisesti hänen kulmansa kohoamaan, kun saatoin kertoa olleeni keväällä juuri ennen muurin murtumista Leipzigin Neues Gewandhausissa urkukonsertissa. Se on upea erityisesti uruistaan tunnettu konserttitalo, jossa hän tietenkin oli konsertoinut. Notre Damen urut olivat silti olleet hänen huippuhetkensä.

Joistakin jää vahva vaikutelma

Kirkon seutu -lehti kertoi, että matkaseuralaiseni vetäytyi viimeisinä vuosinaan kansainvälisen urkutähden elämästä hoitamaan äitiään kotitalossa Jalasjärvellä. Tavatessammekin hän puhui äidistään. Sitä en tiedä, lähtikö poika nyt lopulta ennen äitiään.

Jotkut ihmiset jäävät lyhyenkin kohtaamisen jälkeen elämään vahvoina mielessä.