Kikherneitä pitkin seiniä

Helpot Instagram-reseptit

Instagramin reseptien viehätys ja viheliäisyys on se, että nopeutetuilla videoilla valmistus ja lopputulos näyttää aina kovin helpolta ja täydelliseltä. Kukkakaalin murusia ei ole pitkin keittiön lattiaa eikä valkoisella pöydällä näy öljyisiä maustetahroja. Valmis annos höyryää, vihreä on vihreää eikä palaneen vihreää, juusto venyy houkuttelevasti ja rapeus näyttää rapealta, jos niin on tarkoitus.

Todellisuus on sitten jotain muuta. Mutta niinhän sitä sanotaan, että on olemassa maailma, joka on, ja sitten on maailma, jonka toivoisi olevan. Tai joka pitäisi olla, jos kaikki menee, niin kuin reseptissä neuvotaan.

Kolme oppia

Tänään opin kuitenkin kolme asiaa. 1. Tarkista aina kokonaisvalmistusaika, varsinkin jos olet nälkäinen jo siinä vaiheessa, kun ryhdyt hommiin. 2. Käytä sitruunamehua aina puolet vähemmän kuin ohjeessa neuvotaan, sillä muuten kaikki maistuu sitruunalta. 3. Muista, että olet lähtökohtaisesti suhteellisen huono kokki, ja kaikki onnistumiset keittiössä ovat lähinnä onnenkantamoisia.

Vanha uuni

Koska vuokra-asunnossani on ikivanha ja rapakunnossa oleva uuni, jossa vain toinen kahdesta uunipellistä pysyy pidikkeillään (ilmeisesti koska joku aiempi asukas on hankkinut tuhoamansa tilalle väärän kokoisen), en voi paistaa kahta peltiannosta yhdellä kertaa. 

Niinpä kukkakaalin nuput ja porkkanat paistuivat ensin uunissa puolisen tuntia, ja sitten perään maustetut kikherneet ja bataattilohkot saman verran. Aterian kokonaisvalmistusajaksi valmisteluineen, pilkkomisineen ja maustamisineen muodostui siis reilu tunti. Se oli tänään nälkäisenä piirun verran liikaa, joten syytän nälkäkiukkua siitäkin, mitä tapahtui uunissa sillä välin, kun valmistin tahinikastiketta ja siivosin valmistelun jälkiä. 

Uunin tuotokset

Ensimmäisen pellillisen lopputulos oli kirjava. Ne kohdat, joihin mausteseosta oli livahtanut enemmän, olivat ns. kosahtaneet ruskeiksi. Muuten kukkakaalit, joiden piti paahtua kellertäviksi, olivat lähes yhtä kalpeita kuin meikäläinen kesän jälkeen.

Toisen satsin aikaan uunista tuli hurmaava pähkinäinen tuoksu. Mutta kun avasin uuninluukun, kikherneet poksahtelivat jo ovella vastaan. Jos herneiden pinnalla näkyikin yhä mausteseosta, sitä oli paahtuneena roiskeena vähintäänkin yhtä paljon uunin seinillä, katossa ja lattiassa. Siinähän ne mausteet tietenkin paahtuivat kuumalla pinnalla paremmin kuin kikherneiden kyljessä.