Kapselivaatekaappi kuntoon
Tiistai 28.5.2024
Toissaviikolla kirjoitin mahdollisesta elämänmuutoksesta. Olen aloittanut sen vaatekaapistani. En kylläkään ajatellut sitä, kun koin, että jotain muutosta saattaa elämään olla tulossa. Mutta jostain kai sitä on aloitettava. Tämä olkoon siis joko se ainoa muutos tai sitten alkulaukaus johonkin suurempaan muutokseen.
Ainakin vaatekaappi muuttuu
Kyllästyin siihen, että seison aina lähtöä tehdessäni vaatteita tursuavan kaapin edessä enkä löydä mitään sellaista päälle pantavaa, jossa kokisin oloni mukavaksi. Pelkkä ääneen sanominenkin sattuu, mutta totuus on, että viidenkymmenen virstanpylvään jälkeen painoa on kertynyt ja kroppa pullistelee paikoista, joista se ei ennen pullistellut.
Kun tahdonvoima ei riitä tekemään asialle mitään radikaalia, on valittava huonompi vaihtoehto: siirtyminen numeroa (ellei jopa kahta) suurempaan vaatekokoon. Argh, miten sattuu!
Mutta päätöksen tehtyäni huomasin, että löytyyhän minullekin sopivia vaatteita. Olin vain ainakin viimeiset kaksi vuotta yrittänyt pukukopeissa tunkea päälleni vaatteita, jotka olisivat mahtuneet minulle muutama vuosi sitten. Nyt olen käyttänyt pari päivää shoppailuun, ja kapselini alkaa olla viittä vaille valmis.
Kapselivaatekaappi – tuo sanakauhistus on totta!
Olen siis lähtenyt rakentamaan kapselivaatekaappia. Se on karmea käännös englanninkielisestä ’capsule wardrobesta’, joka on kyllä englanniksikin sanana aivan yhtä kummallinen. Mutta kai se tulee siitä, että kyse on mahdollisimman minimalistisesta kokoelmasta vaatteita, joita sitten voidaan yhdistellä eri tavoin keskenään sopimaan erilaisiin tilaisuuksiin ja tilanteisiin. Sellaisen kokoelman voi sitten ilmeisesti mahduttaa vaikka ”kapseliin” – jos kapseli on riittävän iso.
Oma kapselivaatekaappini on kokoelma mustaa, valkoista, sinistä ja beigeä perusvaatetta. Kuva: kuvakaappaus sivustolta stockmann.com.
Joskus kauan sitten minulla oli jotain senkaltaista kuin kapselivaatekaappi, ja muistan, miten helppoa oli yhdistellä vaatteiden eri ylä- ja alaosia toisiinsa. Mutta viime vuosina olen sortunut heräteostoksiin, joiden yhteensopivuutta muihin vaatteisiin en hirveästi ole miettinyt, tai sitten olen langennut vastaanottamaan muiden vähän käytettyjä vaatteita, jotka saattavat olla ihan kivoja, mutta eivät kuitenkaan täysin omaa tyyliäni tai kropalleni parhaiten sopivaa mallia. Siihen kun lisää pieneksi jääneet, sieltä sun täältä kiristävät vaatteet, niin soppa on valmis. Sen edessä voi seisoa, eikä mikään maistu.
Yksinkertainen kaunistaa
Muutaman värin vaatekokoelma sopii minulle hyvin, sillä en yleensäkään käytä juuri muita värejä kuin mustaa, valkoista, beigeä ja vaaleansinistä. Kaikki muut värit ovat lähinnä yksittäisiä lisukkeita ja piristysruiskeita.
Yksinkertaistaminen on periaate, joka toimii monessa itselleni läheisessä asiassa: elämänasenteessa, uskossa, viestinnässä, ystävyyssuhteissa – sekä sisustamisessa ja vaatetuksessa. Helpottaa, kun karsii turhat rönsyt pois, eikä tee asioita turhan monimutkaisiksi. Joskus pitää katsoa peiliin ja tehdä itse jotain, niin ettei kiristä; joskus siitä, mikä kiristää, on vain luovuttava ja mentävä eteenpäin.
