Itsensä kieltäminen

”Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.” (Mark. 8:34; 33/38)

Mitä se tarkoittaa, että meidän pitäisi kieltää itsemme? Pitäisikö meidän hylätä ja torjua itsemme? Sitähän kieltäminen sananmukaisesti tarkoittaa. Jos omanarvontunto – käsitys omasta itsestä ja omasta arvosta – sattuu olemaan muutenkin heikko ja vapiseva, ajatus itsensä kieltämisestä tuntuu kuin pitäisi vielä jo lyötyäkin lyödä.

Jos kuitenkin halutaan leikkiä sanoilla ja niiden merkityksillä, itsensä kieltäminen on todellisuudessa jotain vielä vakavampaa. Se on kuolemista – itselleen. Kuulostaa kauhealta. Pitääkö tässä nyt itsensä kokonaan kuolettaa pois? Lakata olemasta kokonaan?

Uusi luomus

Kyllä pitää, jotta vanhan tilalle voi tulla jotain kokonaan uutta. Uusi luomus, pelastettu, uudistettu, uudistuva ja päivittäin uudelleen itselleen kuoleva.

Uusi luomus ei kuitenkaan synny meidän aktiivisen toimintamme seurauksena tai jos vakuutamme kaikille, että emme ole mitään, vaan lahjana Jumalalta, kun valitsemme antaa elämämme Hänen käsiinsä ja lähdemme seuraamaan Jeesuksen jalanjälkiä. 

Itselle kuoleminen ja itsensä kieltäminen ei vie tai heikennä meidän arvoamme ihmisenä, vaan juurruttaa sen Kristukseen. Se on jakamaton arvo, joka ei muutu erehdystemme tai pettymystemme mukaan. Se, minkä me kiellämme, on jo naulittu ristille ja se arvo, joka meillä on, on yhtä kirkas kuin ylösnoussut Kristus.

Kiellä ja ota risti

Se, mikä siis on aktiivisesti kiellettävä ja hylättävä, on vanha syntielämä sekä oma tahto ja omat (lihan) halut, jotka ovat Jumalan tahdon vastaisia ja vievät vain oman mielemme mukaan. Se on sitä, mistä sanakirjakin puhuu sanan kieltää kohdalla eli ”sanoa tai määrätä, ettei jotakin saa tehdä; olla antamatta, sallimatta jotakin, evätä, torjua” (kielitoimistonsanakirja.fi).

Lisäksi Jeesus kehotti meitä jokaista ottamaan oman ristimme, kun seuraamme Häntä. Kaulassamme roikkuva herkkä ristikoru on siitä vain symbolinen muistutus. Todellinen risti voi olla eri syistä ja tilanteista johtuvaa kärsimystä, vaivaa, ahdistusta tai vastustusta.

Menetykset eivät ole virhe

Elämässä voi olla suuria menetyksiä, eivätkä ne ole Jumalan näkökulmasta virheitä tai sitä, että Hän olisi hylännyt ihmisen. Ne voivat olla tapa koetella ihmisen uskoa, ohjata oikeaan, antaa uutta ymmärrystä, keino tavoittaa hänen kauttaan sellaisia ihmisiä, joita Jumala etsii ja kukaan toinen ei voisi tavoittaa. Urasta tai avioelämästä luopuminen, kivulias sairaus tai liikuntakyvyttömyys, köyhyys, työttömyys, vainon kohteeksi joutuminen voivat olla sekä itselle kuolemista ja omasta luopumista että risti, joka ihmisen kohdalle tulee.

Kuitenkin se, joka on sen valmis tekemään Jeesuksen ja evankeliumin tähden, saa palkaksi kokonaisen elämän. Siihen sisältyy kiinteästi myös voima kantaa oma ristinsä ja valinnat, joita on Herran hyväksi ja Hänen nimessään tehnyt. 

Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, hän kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä minun ja evankeliumin tähden, hän pelastaa sen.
– Mark. 8:35