Kesä on tullut takaisin!

Tiistai 9.9.2025

Ihanaa, kesä on tullut takaisin! En pane yhtään pahakseni, sillä loka-marraskuussa ehditään kyllä vielä nauttia viileistä syyssäistä, jotka tänä vuonna iskivät jo elokuussa.

Onko tämä nyt sitten takakesä, vähän niin kuin takatalvi? Se ei kuulosta kovin näppärältä, kun ”taka-” rimmaa paremmin talven kanssa. Olisiko sitten vaikka kakkoskesä?

Kakkoskesä toi mukanaan sekä lämpimät säät, kun eilenkin oli Helsingissä parhaimmillaan peräti 25 astetta, että lämpimästä merivedestä pitävät meduusat ja valitettavasti myös sinilevän. Olen kuitenkin uinut normaalisti. Ei ole tapana juoda vettä eikä levä ainakaan toistaiseksi ole aiheuttanut iho-oireitakaan. Hiukkasia lilluu kauttaaltaan rannassa, mutta varsinaisia lauttoja ei sentään ole muodostunut. Meduusat sen sijaan kutittelevat mukavan limaisesti törmäillessään meihin uimareihin.

Lanu Lahdessa

Viikonloppuna sain nauttia kesästä ystävien kanssa. Kävimme Lahden visuaalisten taiteiden museossa Malvassa, jossa oli esillä sekä julistetriennaalin satoa että ympäristötaiteestaan tunnetun Olavi Lanun veistoksia. Niiden materiaalina on puuta, pajunoksia ja muita luonnon tuotteita, ja ne ihastuttivat – toisin kuin niihin yhdistetyt erinäiset muut teokset, jotka esittelivät kehollisuutta tavoilla, jota en minä ainakaan olisi välttämättä halunnut nähdä. Videoteosten musiikkikin pauhasi turhan kovaa. 

Lanun nimeä kantaa myös Lahdessa sijaitsevan puistoalue, jossa on hänen upeita luontoteoksiaan: mm. kivestä tai puiden oksista tehtyjä jättikokoisia veistoksia. Ne kaikki sulautuvat ja melkeinpä uppoutuvat saumattomasti muuhun luontoon ja ovat silti löydettäessä häikäisevän vangitsevia.

Toscanan taivaan alla

Lahden vierailun hauskinta antia olivat kuitenkin ystävien juuri hankkimat terassin Fatboy-keinutuolit. Ne olivat nimensä mukaisesti muhkeita, ja kun me naiset mekkoinemme yritimme kavuta niiden ”selkään”, niin se ei ollut varsinaisesti kaunista katsottavaa – mutta sitäkin hauskempaa. Lopulta ymmärsimme, että takapuolta oli käytettävä tehokkaasti, jotta tuoliin sai sopivan kuopan ja sitä mukaa mukavan asennon. 

Ystävät ovat muuten toistuvan altistuksen vuoksi vähitellen italialaistuneet. Sopii tällaiselle nautiskelijalle! Grillissä lämmitettiin pizzapohjia (joilla taisi kylläkin olla jokin sofistikoituneempi nimitys, jota en nyt muista), joiden päälle sitten ladottiin herkkua monenlaista ja nautittiin tietysti auringonpaisteessa ulkoterassilla. Eikä terassikaan ollut ihan mikä tahansa suomalainen takapiha. Siellä kasvaa ruukussa sekä oliivipuu että sitruunapuu, ympärillä tuoksuvaa laventelia ja sentään vähän suomalaista tomaattiakin laatikossa.

Olihan se melkein kuin olisi Toscanassa käynyt, vaikka aamulla uitiinkin Vesijärvessä. Upea oli kyllä sekin, kun horisontti oli tyyni ja melkeinpä hukassa aamu-usvan seassa. Valkoinen vene vain lipui erottamaan veden ja taivaan toisistaan. Olisipa ollut kamera mukana!