Työtä ja hemmottelua
Keskiviikko 27.3.2024
Tämä päivä on työtä ja hemmottelua. Editoin vuosikertomuksen tekstit ja aloitin taiton. Graafinen taittotyö on palkitsevaa luomista, josta tykkään aivan erityisesti. Huomaan, että siitä saan usein parhaimmat kicksit, kun näen kätteni jäljen. Olettaen, että olen tyytyväinen aikaansaannoksiini.
Työ temppuilee ja palkitsee
Tänään kuitenkin taitto-ohjelma temppuili. Kappaletyylit, jotka helpottavat tekstin muotoilua, eivät yksinkertaisesti suostuneet toimimaan. Jouduin laittamaan ”taksamittarin” pois päältä melkein kahdeksi tunniksi, kun takkusin ongelmien kanssa, sillä en voi veloittaa asiakasta omista teknisistä ongelmistani.
Parhaimmillaan työ palkitsee onnistumisilla. Välillä päivä on yhtä temppuilua.
Olen kuitenkin luonteeltani sitkeä, kun kohtaan ongelmia. Etsin vastauksia, googlaan, yritän ja yritän yhä uudelleen, kunnes löydän vastauksen tai ratkaisun. Saatan käyttää älyttömästi aikaa ongelmanratkaisuun. Taidan olla addiktoitunut siihen voitonriemun tunteeseen, joka tulee, kun löydän vastauksen.
Toki kysyn joltakulta muulta, jonka oletan tietävän ratkaisun, jos se on mahdollista. Mutta olen tehnyt niin kauan töitä yksin tai sellaisessa roolissa, jossa apuja ei ole ollut, että en ole oikeastaan päässyt siitä luksuksesta nauttimaan. Onneksi on melkoisen hyvät tiedonhankintataidot.
Hemmottelua sain, kun kävin laitattamassa ripseni ja kulmani kuntoon alakerran kosmetologilla. Hän on tosi taitava työssään ja hoito on niin hellää, että olin vähällä nukahtaa. Tekee hyvää, kun saa vain olla ja levätä ja tuntee toisen ihmisen hivelevän kosketuksen kasvoillaan. Yksin elävänä ihmisenä tulee harvoin kosketetuksi.
Eilinen rukousilta yhdessä ystävän kanssa oli ravitseva. Se on tuntunut koko päivän. Sitä rukous on. Kuten myös keskustelut, etenkin kun toisen kanssa löytyy yhä enemmän yhteneväisiä ajatuksia, joita jakaa ja joista oppia toiselta.
Illalla käytiin vielä ystävän kanssa kävelyllä katsomassa, onko ranta taas jäämassan peitossa. Ei ollut kuin osin. Toisella puolella rantaa olisi päässyt uimaan. Harmi, kun en pukenut päälle uimakamoja. No, huomenna sitten taas!
