Vuosi on hyvä päättää tyytyväisyyteen

Olen siis ollut ilmeisen onnekas, kun minulla on ollut aivan hyvä vuosi! Ei ehkä mitenkään erityinen kumpaankaan suuntaan, mutta hyvä vuosi, josta voi rauhassa siirtyä seuraavaan, kun kello lyö kaksitoista. Ilman ilotulitteiden räiskettä, samppanjalasien kilinää ja jotakuta, jota halata lujasti, mutta silti mieli tyynenä, tyytyväisenä ja kiitollisena – ja todennäköisesti jo vähän unisena, jos naapurit sen sallivat.

Vuoteen on mahtunut työtä ja lomaa; ystävyyttä, yhteisiä aterioita ja mikrossa keitettyä kaurapuuroa; auringonpaistetta, vesisadetta ja kovin vähän lumisadetta. Menneisiin kuukausiin on mahtunut myös menetyksiä, tuskaisia hetkiä ja surua etenkin läheisten vaikeasta elämäntilanteesta. Olen saanut puhua iloa juhlayleisölle ja lohtua saattoväelle. Aina on ollut joku, joka on kuunnellut, jos olen tarvinnut peiliä ajatuksilleni, ja joku, jonka kanssa on voinut korkata kermakakun. Olen jättänyt jotakin taakse, jotta olen voinut ottaa vastaan sen uuden, mikä oli jo odottamassa. Olen syleillyt rakkaita ja kohdannut heitä kauempaa. Ollut kipeä ja terve, tehnyt ahkerasti työtä ja laiskotellut antaumuksella. Nauranut silmät märkänä ja hyvä ettei housutkin ja itkenyt hiljaa yksikseni ja yhdessä muiden kanssa.

Sillä sitä elämä on, ja sitä on ollut tämäkin kohta päättyvä vuosi. Juhlahetkiä ja uusia kokemuksia yhtä lailla kuin maanantaiaamuja ja paaduttavia rutiineja. Kaikkeen emme voi itse vaikuttaa, mutta moneen kuitenkin. Jos tavoittelee sitä, mitä ei voi saada, vuosi ei koskaan pääty tyytyväisyyteen, eikä uusi vuosi tuo helpotusta. Jos jää muistelemaan otsa rypyssä multaa naamassa, kun löytää itsensä maasta makaamasta, ei voi milloinkaan iloita siitä, että nilkka säilyi ehjänä.

Vähän ennen kello kahtatoista voi vielä muistaa kaikkia saamiaan lahjasekunteja ja huokaista tuon tärkeän sanan: kiitos. Tänäkin vuonna.

Iloa, onnistumisia, voimia, terveyttä ja siunauksia uuteen vuoteen sinulle ja läheisillesi!