Levosta käsin kohti vaaleanpunaisia unelmia
Tosielämä kalpenee usein sen rinnalla,
mitä päässämme liikkuu,
mutta silloin tällöin se pääsee aika lähelle.
(elokuvasta Taianomainen kesä, 2012)
Harvoin pysäytän televisiota voidakseni kirjoittaa elokuvan repliikin ylös, mutta tämän halusin muistaa.
Miten hieno ajatus! Kuvaa sitä, että tosielämän vinkkelistä katsottuna haaveet näyttävät usein utopistisilta, mutta joskus elämässä kokee hetkiä ja tunteita, jotka ovat hyvin lähellä villeimpiä unelmiamme.
Joskus ajattelee, että haaveet ovat vain hattaroita, joihin haluaa upottaa sormensa arjen keskellä, jotta maistuisi hetken makealta. Mutta miksipä ne eivät voisi olla jotakin aitoa, joka vain ei ole vielä käynyt toteen?
Levosta käsin kohti vaaleanpunaisia unelmia.
Itse yritän miettiä elämän isoja suuntaviivoja aina levosta käsin. Haluan opettaa sitä myös omille lapsille, kun heillä on unelmia, suuria suunnitelmia, ylipääsemättömältä tuntuvia esteitä ja vaikeita valintoja. Niin kauan kuin jonkin asian suhteen ei ole sydämessä lepoa, on syytä odottaa. Pysyä paikallaan ja malttaa vielä hetki mielensä. Vaikka asia olisi oikea, hetki ei ehkä ole sitä, muut asiaan liittyvät ihmiset eivät ole vielä valmiita, tai sinä itse et ole siihen vielä valmis.
Ovet aukeavat ja asiat järjestyvät pala kerrallaan oikeaan aikaan. Voi olla, että on raivattava tieltä muutama este, mutta se testaa lähinnä sitä, miten kovasti jotakin haluaa ja kuinka paljon on valmis sen eteen uhraamaan. Esteet ovat kuin koetinkiviä – levottomuus sen sijaan enemmänkin suljettu ovi, jota ei kannata väkisin avata.
Välillä elämässä valitsee pakosta toisin kuin muut. Silloin on kestettävä huvittuneet kommentit ja se, että omaan menosuuntaan päin ei ole tungosta, mutta vastaantulijoita on paljon.
