Jumalan äänen kuuleminen – RadioDei 1.11.2022

Eräs aviopari kutsui seurakunnan uuden pastorin kotiinsa kahville sunnuntain jumalanpalveluksen jälkeen. Pastorin lähdettyä kotiin rouva ihmetteli yhden kahvilusikan puuttumista ja joutui toteamaan, että pastorin oli täytynyt viedä se. Vuoden kuluttua pariskunta kutsui pastorin uudelleen kahville. Rouva ei malttanut olla kysymättä, oliko pastori kenties ottanut edellisellä kerralla talon kahvilusikan. Siihen pastori totesi, ettei suinkaan, vaan oli kätkenyt sen perheen hyllyssä olevan Raamatun väliin.

Meitä kristittyjä on puhuttanut vuosisatoja Jumalan äänen kuuleminen. Toinen tuntuu kuulevan Jumalan äänen useammin ja selkeämmin, kun taas jollakin toisella on vaikeuksia tunnistaa Jumalan ääntä elämässään.

Jumala puhuu tavalla ja puhuu toisella

Selkeimmin Jumala puhuu meille Sanansa kautta Raamatussa. Kirjoituksia tutkimalla opimme tuntemaan Jumalan luonnetta ja Hänen tahtoaan yleisesti ja omassa elämässämme. Mutta jos emme avaa Raamattuamme, emme löydä sen paremmin Jumalan totuuksia kuin kadonnutta lusikkaakaan. Se on kuin yrittäisimme soittaa ystävälle avaamatta puhelinlinjaa. Yhteyttä ei ole.

Jos me kuitenkin lähestymme Jumalaa, Hän on luvannut lähestyä meitä. Raamatun Sanassa Hän on aina paikalla. Linja ei ole koskaan Hänen puoleltaan varattu. Vain me itse voimme vaikuttaa siihen, että linja pätkii: epäuskossamme, kiireessämme, välinpitämättömyydessämme, synnissämme.

Jumala puhuu kuitenkin sanansa mukaisesti tavalla ja puhuu toisella. Muistan omasta elämästäni erään vaikean elämänvaiheen. Makoilin sängylläni pimeässä ja kuuntelin musiikkia. Olin epätoivoinen ja koin olevani yksin ongelmieni kanssa. Silloin kuulokkeista alkoi soida ruotsinkielinen laulu, jonka sanat muistuttivat, kenen kanssa teen matkaa.

Minä olen kanssasi mustassa yössä, kun et enää jaksa
Et kulje täällä yksin, vaikka et näekään minua
Kun silmäsi sumentuvat kyynelistä, kun jalkasi pettävät,
silloinkin olen sinun vierelläsi
Tule lapseni ja ota minua kädestä. 
(Jag är med dig, Frank Ådahl, suom. T. Niskanen)

Silloin tuskan kyyneleet muuttuivat helpotuksen kyyneliksi. Koin kuulleeni Herran lohduttavan äänen. Niin syvästi laulun sanat muistuttivat Hänen näkymättömästä läsnäolostaan ja turvasta, joka meillä on Jumalassa tilanteessa kuin tilanteessa.

Sillä Jeesus on sanonut: ”Minun lampaani kuulevat minun ääneni. Minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua.” (Joh. 10:27)

Toisinaan vain täytämme elämämme niin monilla asioilla tai äänillä, että hiljainen Pyhän Hengen ääni hukkuu. Tänäkään päivänä Herra ei tule myrskyssä, maanjäristyksessä eikä tulessa, vaan hiljaa kuiskaten. Jotta kuulisimme Hänen äänensä, meidän on pysähdyttävä ja hiljennyttävä etsimään Hänen kasvojaan, kuten Raamattu kehottaa.

loppurukous

Hiljennytään yhteiseen rukoukseen: Rakas Jeesus, opeta meitä kuuntelemaan Sinua maailman hälinän keskellä. Kiitos että Sinä ohjaat ja johdatat meitä Sanasi ja Pyhän Henkesi kautta. Olet sanonut, ettei Sinun sanasi palaa Sinun luoksesi ”tyhjin toimin, vaan toteuttaa sen, mitä Sinä haluat, ja saa menestymään sen, mitä varten Sinä sen lähetit” (Jes. 55:11). Kiitos, että avaat meidän sydämemme kuulemaan ja uskomaan, että näin on meidän jokaisen elämässä. Aamen.

—

Teksti on radiohartaus, jonka pidin RadioDeissä 1.11.2022. Se on kuunneltavissa myös osoitteessa deiplus.fi (haku nimellä Tuija Niskanen) tai tästä linkistä: Jumalan äänen kuuleminen.
Katso myös Rohkeudesta olla ja lähteä ja Jumala tekee ihmeitä.