Kunnon kotirouvan aineksia?
Olisikohan minusta voinut tulla hyvä kotirouva, jos siihen olisi tarjoutunut mahdollisuus? Sellainen edustusvaimo, joka olisi hoitanut kodin ja lapset, kun mies tuo ruuan pöytään, tai vähintäänkin rahat, joilla ruoka hankitaan pöytään. Olisin siivonnut kodin, silittänyt miehen paidat ja yrittänyt tietenkin olla tarvittaessa mahdollisimman edustava, jos olisin edustusvaimoksikin itseäni kutsunut.
Kotiäitiydestä sain jonkin verran kokemusta, kun olin muutaman vuoden kotona lasten syntymän jälkeen, mutta rouvamaisuutta siinä ei juurikaan ollut. Yllätyin kuitenkin, miten kovasti nautin kotona olemisesta, koska ennen avioliittoa olin ollut melko urasuuntautunut.
Kuka tekee mitä?
En ehkä suuremmin rakastanut siivoamista ja varsinkaan ruuanlaittoa, mutta jonkinlaista rauhaa kaiken perhehärdellin keskellä tuosta ajasta muistan. Kiireettömyyttä, kun ei ollut tiukkoja aikatauluja ehtiä töihin, ruokakauppaan ja päiväkotiin lapsia hakemaan. Lasten levollisuutta, kun heidän ei tarvinnut viettää päivää kymmenien muiden lasten seassa meluisessa päiväkodissa.
Perheet saattaisivat voida paremmin, jos isä saisi tulla kotiin valmiiseen pöytään työpäivän jälkeen. Ei tarvitsisi kinastella siitä, kumpi tekee mitä tänään, huomenna ja torstaina, kun on vanhempainiltakin. Miettiä, mitä laitetaan illalliseksi, vai haetaanko valmista, kun ei millään jaksaisi.
Kodin merkitys
Miksi oikein moisia mietin? No kun tuli tänään siivoiltua kunnolla, oikein kaapinpäällisetkin. Kylppärin lattiakaivonkin jynssäsin puhtaaksi, pesin pyykkiä ja vaihdoin liinavaatteet. Se kaikki tuntui merkitykselliseltä. Sen jälkeen koti tuntui vielä enemmän kodilta. Puhtaissa tuoksuissa saattoi makoilla sohvalla hyvällä omallatunnolla, sytyttää kynttilän, katsoa leffan, joka kertoi pohjalaisista mutta päähenkilöt puhuivat helsinkiläisittäin. Olenko ainoa, jota se häiritsee?
Viime vuosina tavallinen kodin järjestyksestä huolehtiminen, rutiininomainen sängyn petaus, porkkanoiden pilkkominen ja pyykkihuolto ovat tuntuneet aidosti siltä, että niillä on merkitys. Olen kokenut, että Jumala on laittanut miehen ja naisen omalle paikalleen, ja niissä paikoissa on eroa. Vastuut ovat erilaiset, koska luontaiset ominaisuudetkin ovat erilaiset.
Tämän päivän arvot
Sellaiset ajatukset eivät tietenkään sovi tähän päivään. Jokaisen pitää saada tehdä, mitä haluaa. Naisten pitää saada rikkoa rajoja, jos siltä tuntuu, lasikattoja. Näyttää, että kykenee samaan kuin miehet. Kehittää itseään ennen kaikkea. Se on suurempi saavutus kuin siitä huolehtiminen, että kotona on kaikki hyvin, turvallista ja lämpimän vastaanottavaista. Että joskus tuoksuu tuore pulla, jota ei ole väännetty viimeisillä voimilla.
On tietysti helppo haaveilla kotirouvan tai -äidin osasta, kun on saanut opiskella pitkälle ja toteuttaa itseään älyllisesti. Mahtaisiko perunamuusin teko tai pyykkien viikkaus riittää älylliseksi suoritukseksi, jos tiedonjano ja oppimisen tarve olisi jäänyt vajaaksi? Sitä en saa osaltani tietää.
Sen kuitenkin tiedän kokemuksestakin, että työpaikoilla, toisen palveluksessa ihminen, nainen, on hetkessä korvattavissa. Mutta kotona, perheessä, omille lapsille harvemmin.
