Vielä on kauniita elokuvia
Elokuvien ystävänä ilahdun, kun vielä joskus vastaan tulee elokuva, josta ajattelen, että onpa kaunista tai koskettavaa.
Niin paljon nimittäin syydetään ulos ahdistavaa, väkivaltaista ja usein jopa dystooppisia aiheita käsittelevää materiaalia. Mihin ovat kadonneet syvälliset draamat, romanttiset komediat ja historialliset kuvaukset, joissa on seuraamisen arvoinen juoni, yllättäviäkin käänteitä, ajanmukainen puvustus mieluummin kuin turhaa alastomuutta ja dialogia enemmän kuin pyroteknisiä tehosteita?
Olen aidosti sitä mieltä, että 80- ja 90-luvun elokuvat olivat huippuja verrattuna tämän päivän elokuvatuotantoon.
Harmaata ja synkkää
Sain juuri Apple TV:hen kolme kuukautta ilmaista katseluaikaa, ja kun ajattelin innoissani katsovani hyviä sarjoja ja elokuvia, totuus oli toisenlainen. Jo elokuvien kansikuvat olivat harmaita ja synkeitä ja enteilivät kauhua, juonittelua, tappamista, räiskettä tai lopunajan painajaismaista meininkiä.
Jopa elokuvien lajityypit olivat sekaisin. Kun etsin haulla draamaelokuvia, sain trillereitä. Ne olivat ennen aivan oma alalajinsa ja selkeästi erilaisia kuin ihmissuhteisiin, elämän konfliktitilanteisiin tai perhekuvioihin liittyvät draamat. Mutta kai sitäkin voi ihmissuhdedraamaksi kuvata, kun ihminen vainoaa ja teurastaa toisia ihmisiä, kuten trillereissä niin usein tapahtuu.
Nuori Tenzing ja unelma päästä huipulle. Näyttökuva elokuvasta.
Mount Everestin huiputtajat
Tänään kuitenkin katsoin leffan nimeltä Tenzing, joka antoi toivoa siitä, että kaunista ja rauhallistakin elokuvakerrontaa on vielä olemassa. Se kertoi tiibetiläissyntyisestä Tenzing Norgaysta, joka toimi kantajana ja šerpana tutkimusmatkoilla ja valloitti lopulta yhdessä uusiseelantilaisen Edmund Hillaryn kanssa ensimmäisenä ihmisenä Mount Everestin.
Tenzingille Chomolangman-vuori (Mount Everestin tiibetinkielinen nimi) oli jumalatar, jonka hän oli halunnut kohdata lapsesta asti ja jolta hän toivoi siunausta elämäänsä ja lapsilleen.
Pitkä matka huipulle
Matka oli pitkä, sillä Tenzing oli šerpojen joukossa ulkopuolinen. Hän kuului bhotia-heimoon, joka on tyypillistä paimentolaiskansaa. Pitkä tukka piti leikata ja englantia oli opittava, jotta pääsi mukaan brittien retkikuntaan.
Tenzing opetteli rohkeasti sanomaan englanniksi, että hän on mahtava työntekijä, amazing worker. Niin hänestä tuli Mr. Amazing. Ja kun Tenzing lopulta kohtasi jumalattarensa, hän hyvitteli tätä buddhalaiseen tapaan jättämällä vuorelle ruokauhrina suklaata.
Uusiseelantilainen Hillary puolestaan hautasi huipulle krusifiksin.
Tenzing ja Ed Hillary vihdoin Mount Everestin huipulla. Näyttökuva elokuvasta.
Elokuvan tarina oli tosipohjainen, opetti taas jotain pientä historiasta ja näytti Himalajan vuorten uskomattoman kauneuden ajalta, jolloin retkikuntalaisten jättämät jätekasat eivät vielä täplittäneet vuorten rinteitä ja leirialueita.
