Joutenolon voima
Kirjailija Johannes Ekholm kirjoitti kirjallisuuden tekijänoikeusjärjestön Sanaston sivuilla osuvasti siitä, miten ”kirjailijalla on oltava riittävästi aikaa keskittyä kirjoittamiseen ja lukemiseen – ja joutenoloon!” Tunnistan sen hyvin, kun olen viime aikoina keskittynyt kirjoittamiseen, jonka tavoitteena on kirja, tai ehkä kaksi.
Jouten ollessani saatan lukea. Nyt meneillään on the Great Gatsby, jonka sain v. 1992 tanskalaiselta ystävältä, kun vietimme vuoden Saksassa. Kauan on kestänyt, ennen kuin poimin kirjan hyllystä luettavaksi. Viipyilevää…
Luovaa joutenoloa
Luovuus syntyy kiireettömyydessä, ja se tarkoittaa myös ajoittaista joutenoloa. Se taas ei tarkoita tyhjyyttä, vaan olemista ilman odotuksia, suuria suunnitelmia, aikatauluja ja vaatimuksia, jolloin ajatukset saavat vapaasti luoda uusia tunnelmia, kuvioita ja innovaatioita. Silloin imetään vaikutteita, katsellaan ympärille, havainnoidaan ja kuunnellaan, mitä jollakin muulla on sanottavanaan.
Jouten ollessani ihailen usein kauniita asioita, kuten tätä Eirassa sijaitsevaa Villa Johannaa. Tämä 1900-luvun alun jugendtalo on harvinaisuus, sillä siihen aikaan yksityistalon rakennuttaminen (liikemies Uno Staudingerille perheineen) edellytti poikkeuksellista varakkuutta.
Inhimillistä elämää
Ekholmin ihanne on kuitenkin etuoikeus, jota ei monellekaan tänä päivänä suoda. Todellisuus on yleensä toisenlainen. Kirjoituksessaan Ekholm lainaa Michel Houellebecqia, jonka mukaan ”läntinen maailma ei sovellu inhimilliseen elämään, vaan ainoastaan rahantekoon”. Rahaa ei joutenololla tai lukemalla synny, ja kovin harvoille edes kirjoittamalla.
Tolstoin klassikkoteokset ja Monetin maalaukset sen paremmin kuin Applen laitteetkaan tuskin ovat syntyneet pakotetun paineen alla, vaan pitkän vapaan pohdiskelun, ideoinnin sekä yrityksen ja erehdyksen tuloksena. Uskon, että luomisprosessiin on sisältynyt myös joutenoloa. Niin fyysistä kuin henkistäkin.
Jouten ollessani kävelen paljon ja otan kuvia kohteista, jotka sykähdyttävät, kuten tämän Helsingfors Borgin jugendtalon pehmeät erkkerimuodot Katajanokalla.
Miinusmerkkistä
Joutenoloa tarvitsevat muutkin kuin kirjailijat ja yleensä luovan työn tekijät. Mutta perinteinen ajattelutapa on, että joutenolo pitää ansaita työnteolla. Usein vain luovan työn tekijät rohkenevat vaatia joutenoloa, jotta voisivat paremmin ja tehokkaammin suoriutua itse työnteosta. Sitä vain ei useinkaan ymmärretä, sillä joutenoloa pidetään nimensä mukaisesti joutavanpäiväisenä – turhana ja mitättömänä. Jos saavutukset ja elämänlaatu mitataan rahassa ja tekemisen määrässä, joutenololla ei ole arvoa. Sen edessä on miinusmerkki, arvottomuuden tai ainakin vähentämisen symboli.
Jouten ollessani piipahdan usein taidenäyttelyissä. HAMissa on meneillään Petri Ala-Maunuksen ja Mauno Markkulan yhteisnäyttely, jossa vastakohdat keskustelevat keskenään. Taide herättelee ajatuksia ja nostaa esiin tunteita.
Hitaasti viipyillen
Taloudellisen hyödyn ohella myös nopeus on valttia. Joutenolo on päinvastaista, hidasta ja viipyilevää. Sen ei tarvitse olla päämäärätöntä, mutta päämäärä ei roiku jatkuvasti silmien edessä porkkanana, jonka perässä on juostava. Määränpää siintää edessäpäin, ja sinne voi tehdä matkaa hiljakseen. Jopa jouten ollen.
