Yksittäinen puu saattaa sammua

Vanhaa, ilmeisesti eteläpohjalaista, sanontaa ”ei yksi puu kauan pala” käytetään toisinaan vertauskuvana, kun puhutaan ihmisen uskosta ja sen kestäväisyydestä. Uskossa tarvitsemme muodossa tai toisessa rinnallemme toisia uskovia ihmisiä, kuten puu pesässä tarvitsee ympärilleen useamman puuklapin. 

Ei yksi puu kauan pala.
– Sananlasku Evijärveltä

Pari kolmekin riittää

Yksittäistä puuta ei helposti saa syttymään, ja jos saakin, ei se yksinään kauan jaksa palaa, vaan tuli hiipuu hiljalleen. Mutta pari kolmekin klapia riittää, jolloin puusta irtautuvat kaasut palavat puiden lomassa, lämmittävät niitä ja pitävät tulta ylläpitävän ketjureaktion käynnissä. 

Ei ihmisiäkään tarvita sen enempää. Pari kolme toisiaan tukevaa sielua riittää, ja voi oppia, hioutua, rohkaistua ja olla rohkaisemassa toisia. Pyhä Henki yhdistää ja pitää liekin palamassa. 

Sain kokea sen juuri konkreettisesti, kun kävin alkuviikosta Turussa tapaamassa omaa junnuani, vaikka aikuinen mieshän hän jo on. Pääsin tutustumaan hänen ystäviinsä, joiden kanssa syötiin yhdessä, luettiin vähän Raamattua ja jaettiin elämää monelta kantilta. 

Yhteys tuntuu ja vaikuttaa

Joka kerta, kun tapaa alun perin ventovieraita kristittyjä, saa huomata, että yhteys syntyy hetkessä. Se ei edellytä samoja mielenkiinnon kohteita, taustoja, ikää tai elämänkokemuksia. Riittää, että ollaan Jeesuksen seuraajia. Pyhän Hengen yhdistävä voima ja sidos on ihmeellinen. 

Toisilleen ennalta tuntemattomat kristityt kykenevät innostamaan, jos jokin on latistunut, hälventämään epäilyksiä sekä vahvistamaan uskoa tulevaisuuteen, josta Jumalalla on vain rauhan ja toivon ajatuksia (Jer. 29:11). Yhteydessä toisiin voi rinnastua toisen tunteisiin ja mahdollisiin epävarmuuksiin, mikä antaa lohtua. Mutta aivan samalla tavalla voi samaistua toisen rohkeisiin ajatuksiin ja askeliin ja saada niistä puhtia ja uutta tulta omaan elämäntilanteeseen. 

Kun olen pitkään ollut yksin ajatusteni kanssa, teki hyvää jakaa omia pelkojaan ja epäröintiään muille ja kuulla vastaavasti aivan toisenlaisia tarinoita ja näkökulmia elämästä. Ne lämmittivät ja saivat hiipumassa olevat liekit uuteen vauhtiin. 

Rukous ja rukousystävät

Puhuimme myös siitä, miten tärkeää rukous on. Ei vain oma rukouselämä, vaan myös rukousystävät, jotka kantavat hetkestä toiseen ja erityisesti silloin, kun elämä on vaiheessa, kriisissä tai umpisolmussa. Vaikka Jumala kuinka tietää ja tuntee tilanteemme, haasteemme ja ajatuksemme, Hän haluaa kuulla, miten itse sanoitamme asiat. Hän odottaa, että saisi kuulla aidot tuntemuksemme ja ajatuksemme, ei vain korulauseita ja siloteltuja pyyntöjä. 

Jostain syystä olimme yhtä mieltä siitä, että on usein vaikeaa tunnustaa Jumalalle, miltä meistä aidosti tuntuu, etenkin silloin, kun rasittaa, väsyttää, kiukuttaa ja tuntee pettymystä. Saatamme pukea jopa kaunamme kiillotetun juhlapuheen alle sen sijaan, että avaisimme sydämemme täysin Jumalalle, jotta Hän saisi tehdä työtään meissä ja puhaltaa palamaan liekin, joka ei kituuta, savuta eikä sammu.