Vesiväritaidetta
Sunnuntai 14.4.2024
Joulun alla innostuin hankkimaan vesivärit ja maalailin yhden päivän intoa täynnä vanhasta muistista. Jälki oli mitä oli, mutta luomisen ilo maistui hyvältä vuosikymmenten jälkeen.
Eräs kaveri vinkkasi, että netistä löytyy monenlaisia ohjeita aloittelijoille. Kun sitten kävin tutustumassa niihin, tuli mieleen, että kaveri oli tainnut katsoa tekeleitäni myötätuntoisena tai mahdollisesti jopa myötähäpeää tuntien.
Suurin virhe omissa joulunalusraapusteluissa oli, että olin kyllä väritellyt, mutta unohtanut, että kyseessä oli vesivärittely. Vettä oli siis lupa käyttää ihan reilusti. Omat tuherrukset näyttivät kovin kuivilta.
Helppo homma?
Katsoin aikani tutorialeja, joissa maalattiin vaikkapa kukkia tai yksinkertaisia maisemia. Homma näytti varsin vaivattomalta, kun vain osasi tekniikan, joten tänään tartuin taas pensseleihin ja lähdin testaamaan oppeja käytännössä.
Videolla maalaaminen näytti niin helpolta, mutta totuus oli jotain muuta.
Aika nopeasti sain todeta, että kukat ja maisemat ja niiden maalaaminen vesiväreillä vain näytti yksinkertaiselta. Totuus oli jotain muuta, tai sitten olin vain hankkinut surkeat välineet.
Miten ne pensselit niillä videoilla piirsi niin kauniin muotoisia lehtiä ja tasaisia viivoja? Ja miten se väri levittäytyi niin tasaisesti kostealla paperilla, kun omalla paperilla tapahtui lähinnä alkuräjähdys, joka jätti jälkeensä psykologisia mustetahroja muistuttavia läiskiä?
Omalla paperilla tapahtui lähinnä alkuräjähdys,
joka jätti jälkeensä mustetahroja.
Terälehdet riittää
Omalle nopealle temperamentille ei tahtonut sopia, että kukaan ei ole seppä syntyessään. Olin heittää pensselit nurkkaan. Mutta maltoin yrittää uudelleen ja keskittyä lähinnä kukan terälehtien piirtämiseen sen sijaan, että olisin pysynyt utopistisessa tavoitteessani saada muutamassa tunnissa haltuun kaikki löytämäni kuva-aiheet.
Terälehdet onnistuivat joten kuten, mutta lehdet ns. levisivät käsiin.
Noin kymmenes kukka alkoi muistuttaa jo vähän sitä, mitä näin videolla. Se meni omasta aloittelijan seulasta läpi. Metsämaisema sen sijaan vaatii vielä harjoittelua, ja johan on talvimarjat -harjoitelma lähti roskakoriin.
Ei tässä vielä ihan Järnefeltejä olla. Kun ottaa pensselin omaan käteen, arvostus taidetta kohtaan kasvaa entisestään. Mutta Ateneumissa on Eero Järnefeltin laaja näyttely, jonka soisin kaikkien näkevän. Se oli henkeä salpaavan hieno.
