Vanhuus ei tule yksin

Se tulee tuhannen vaivan kanssa. Kävin tänään analyysissä, kun silmät kuivuvat. Eivätkä ne muuten ole ensimmäinen paikka, joka on alkanut kuivua.

Opin tänään, että silmän kyynelnesteessä on kolme kerrosta. Päällä on öljy (tai rasva), sitten tulee vesi ja alla on jotain rämeikön näköistä kiinteämpää, noin niin kuin yksinkertaisesti kerrottuna. Kuulin, että omista silmistä öljyt kaikkoaa parissa sekunnissa, kun niiden pitäisi malttaa pysyä aloillaan edes kymmenen sekuntia, jotta näkisi paremmin.

Meibominrauhasetkin, joista en ollut koskaan kuullutkaan, ovat pahasti tukossa, joten lähdin lopulta analyysistä toistasataa euroa köyhempänä mukanani kassillinen erilaisia silmätippoja, nippu kotihoito-ohjeita ja geelinaamari, joka silmillä alan jatkossa makoilla kerran päivässä, jotta rauhaset aukeavat. Tämäkin taas noin niin kuin yksinkertaisesti kerrottuna.

Ikä kuivattaa kaiken

On tietysti ymmärrettävää, että kun ihminen lähestyy viittäkymmentä mutta väärästä suunnasta, pikkuvaivoja ja vähän isompiakin alkaa tulla. Mutta en ollut koskaan oikein tajunnut, että suurin vaiva on kuivuminen. Kaikki kuivuu.

Viime keväänä kuulin, että selän välilevyt ovat kuivuneet – ja madaltuneet. Suomeksi se tarkoittaa käytännössä, että nesteet ovat valuneet pihalle ja nikamien välissä oleva pehmytkudos ei ole enää niin kauhean pehmeää. Ja siltä se myös tuntuu. Vain narina puuttuu.

Iho on ollut kuiva jo pitkään, mikä varmasti johtuu siitä, etten millään jaksaisi läträtä rasvojen kanssa joka suihkun ja uintikerran jälkeen. Mutta viimeisimmän kosmetologikäynnin viisastamana aloin öljytä edes naamaani, niin kiristää vähän vähemmän. Ryppyjä ja veltostumista olisi ehkä voinut vähän ehkäistä, jos olisin ymmärtänyt, että kollageenin tuotanto alkoi vähetä jo silloin kun en ollut vielä edes kolmeakymmentä. Mutta heräsin vasta muutama vuosi sitten, kun fiksu työkaveri huomautti, että kollageenilisä ei ehkä tekisi minullekaan pahaa. Myös gynekologi taisi jossain vaiheessa huudahtaa, että rouvan olisi hyvä alkaa suihkuttelemaan itseään öljyn kera, ettei paikat ihan kuivahda. 

Sitten kun pää pettää

Kylmä totuus on, että kodin tarvikehyllyillä eniten tilaa vievät erinäiset öljyt, omegat ja estoaineet, joilla sitä on itseään voideltava ja ruokittava, jotta kärry vielä kulkee. 

Näihin ikääntymisen mukanaan tuomiin huoltotoimenpiteisiin vain on alkanut kulua kohtuuttomasti aikaa. Eihän tässä juuri muuta ehdi tehdä. Vasta nyt ymmärrän, miksi ihmiset jäävät eläkkeelle. Työnteko on lopetettava, että ehtii jumpata, venytellä, kävellä, rasvata, hautoa, hieroa, kuntouttaa, syödä, nukkua ja lääkitä pysyäkseen pystyssä ja toimintakuntoisena. 

Vaikka muisti ei ole entisensä, olen kiitollinen, että muuten pää sentään vielä toimii suht hyvin. Kaikki vain on hitusen hitaampaa. Pääsiäisenä kun pelattiin uutta lautapeliä, lapset sai toistaa sääntöjä useampaan kertaan, että pääsin mukaan, mutta sitten kun pääsin, niin nappasin kuitenkin yllättäen vielä voiton.

Sitten kun silmien kuivuus alkaa levitä lähiympäristöön otsaluun taakse, peli alkaa olla menetetty. Enkä puhu enää lautapelistä. Huonosti nimittäin käy, jos ei enää muista, millä öljyllä mitäkin kohtaa voitelee tai mihin niitä tippoja tuikkaa.