Vältä tyhmiä väittelyjä

Vältä tyhmiä ja taitamattomia väittelyjä. Sinähän tiedät, että ne synnyttävät riitoja.
– 2. Tim. 2:23; RK

Niin muistutti Raamattu eräänä aamuna. 

Muistutus on aina yhtä ajankohtainen. Tänä päivänä minun on helpompi noudattaa kyseistä Sanan kohtaa kuin vielä muutama vuosi sitten. Silloin oli suuri kiusaus väitellä, varsinkin jos tiesin olevani oikeassa – riippumatta siitä, mitä väittely sai aikaan. 

Aika harvoin se synnytti mitään hyvää, yhteisymmärrystä tai tyytyväistä myhäilyä puolin tai toisin. Sitäkin useammin lopputuloksena oli juuri sitä, mistä Raamattu varoittaa: riitaa, katkeruutta, hampaankoloon jääviä muistoja, mykkäkoulua tai peräti katkenneita ihmissuhteita. Siksi sellaiset väittelyt ovatkin tyhmiä ja taitamattomia. 

Hyville väittelyille on paikkansa

Hyviin perusteluihin pohjautuville väittelyillekin on kuitenkin paikkansa, mutta silloin ne ovatkin taidollisia ja lausutut sanat viisaudella mietittyjä. Niissä lähtökohtana on totuus, siitä keskusteleminen ja sen puolustaminen eikä vaikkapa oikeassa olemisen tahto, kilpailunhalu tai kunnianhimo.

Usein vain suomalainen ymmärtää väittelyn merkityksessä kiistely, toisin kuin vaikkapa britit, jotka ovat tunnettuja kohteliaasta ja terävää älyä osoittavasta väittelytaidostaan, jossa kritisoidaan tiukasti asiasisältöä eikä kyseenalaisteta kenenkään persoonaa.

Raamatun ohjeistus

Raamattu viittaa tyhmillä ja taitamattomilla väittelyillä ennen kaikkea tilanteisiin, joissa Jeesuksen sanojen mukainen oppi on vaihtunut joksikin muuksi ja tiedon nimellä kulkevan valhetiedon nimissä aletaan väitellä ja lyödä vastapuolta sanoilla. Totuuden kadottaneita ihmisiä Raamattu nimittää mieleltään turmeltuneiksi, ymmärtämättömiksi ja omahyväisiksi. Sen vuoksi heillä on sairaalloinen halu väittelyyn ja sanasotaan (1. Tim. 6:4–5; RK). 

Meidän tulisi pysyä sellaisesta erossa, sillä riitely ei sovi Jumalan palvelijalle (Jeesuksen seuraajalle). Sen sijaan meidän pitäisi olla kärsivällisiä ja jopa kärsittävä vääryyttä mieluummin kuin että työnnämme lusikkamme soppaan, josta lentää polttavia roiskeita kaikkien läsnäolijoiden kasvoille.

Se ei tarkoita, ettemme saisi tuoda julki näkemyksiämme ja etenkin Jumalan sanan totuutta. Voimme sävyisästi korjata tai kumota vastaan sanojien väitteitä, mutta on eri asia jäädä jankkaamaan asiasta, ellei toinen kykene ottamaan ajatuksiamme vastaan. Viisas ymmärtää, milloin on aika päättää keskustelu.

Facebookin väittelytantereet

Sanoista kiistely koituu usein kuulijoiden turmioksi (2. Tim. 2:14; RK). Sen näin aikanaan, kun olin vielä Facebookissa ja kävin joskus eri kristillisillä sivustoilla. Siellä kristityt tappelivat sanoista ja raamatuntulkinnoista, eikä heille tuntunut koskaan riittävän pysyminen asiassa, vaan jossain vaiheessa siirryttiin henkilökohtaisuuksiin. Lähdettiin tuomitsemaan toisia milloin rakkaudettomuudesta, milloin liiallisesta vapaamielisyydestä, ja aina välillä joku tuomittiin suoraan helvettiin. Voi vain kysyä, mitä mahtoivat miettiä mahdolliset sivulle osuneet ei-kristityt lukiessaan kyseisiä kommentteja. Niin monella tapaa taitamattomia ja tyhmiä kommentteja sivustot olivat täynnä.

Eri hengessä

Kauan sitten eräs henkilö kertoi, ettei hän lähde ollenkaan väittelemään tietyistä teemoista, kuten samaa sukupuolta olevien parisuhteista, sellaisten ihmisten kanssa, joiden tietää olevan eri hengestä. Se on ollut yksi viisaimpia vinkkejä keskusteluihin, joissa on kyse hengellisistä asioista. On turha vängätä vaikkapa synnin käsitteestä ihmisen kanssa, joka ei ole koskaan kokenut synnintuntoa ja tullut armahdetuksi. Yhteisymmärrystä tai edes rauhanomaista rinnakkaineloa eri näkemysten välille ei välttämättä löydy.

Kristittyinä otamme kantaa myös asioihin, jotka eivät ole suoranaisesti hengellisiä. Silti oma vakaumus kuultaa usein läpi, niin kuin kuuluukin. Uskoaan ei voi riisua yltä vain, koska aihe ei ole suoraan kristillinen tai koska toisen vakaumus poikkeaa omasta. Mutta kristillisen arvokäsityksen ilmaiseminen voi helposti nostaa toisin ajattelevan takajaloilleen ihan periaatteesta.