Valotaidetta lumipyryssä
Sunnuntai 11.1.2026
Helsingissäkin eletään juuri nyt kunnon talvea. On lunta, pakkasta kymmenestä viiteentoista astetta ja päälle jäätävä tuuli. Eilen vielä pyrytti kunnolla pitkin päivää.
Odottelin illan pimenemistä, ennen kuin lähdin ulos. LUX Helsinki -valofestivaali pyörähtää aina käyntiin vasta iltapimeällä, kun valoteokset pääsevät kunnolla oikeuksiinsa.
Kaupungilla marssivat toppavaatejoukot
”Luxilaisia” ei voinut olla erottamatta kaupungilla. Paksuihin hupullisiin toppatakkeihin, kintaisiin ja tuhteihin kenkiin pukeutuneet massat vaelsivat aina tiettyyn suuntaan erotuksena kevyemmin ja tyylikkäämmin pukeutuneista kaupunkishoppailijoista. Mutta oli ihanaa nähdä ihmisiä liikkeellä, nauttimassa taiteesta kirpeässä pakkasessa ja lumipyryssä. Lumi narisi jalkojen alla ja ihmiset olivat kaiken kaikkiaan hyväntuulisia. Puheensorinassa kuuli ihmisten jakavan ajatuksiaan esillä olleista teoksista.
Ruttopuiston ja Vanhan kirkon valaistuksen äärellä saattoi sanoa vain ”vau!”.
Lähimpänä kotoa olevat teokset kiersimme katsomassa ystävän kanssa jo pari iltaa sitten, ja eilen käytiin läpi sitten puuttuvia eli Erottajan, Kansalaistorin ja Narinkkatorin teoksia.
Mielikuvituksia elämästä
Kiasman seinään heijastettu munanmuotoinen Mielikuvituksia-teos oli kaunis. Taiteella on kiinnostava lumovoima. On vaikea sanoa, mitä se tarkalleen on, mutta jokin vain pysäyttää tiettyjen teosten äärelle. Mielikuvituksia antoi jokaiselle vapauden kuvitella mielessään, mikä sen sanoma on. Ystävä näki siinä elämän kulun; minulle tuli mieleen kalevalainen sotkan muna, tuo alkumunan myytti, josta elämä myytin mukaan syntyi ja maailma luotiin.
Mielikuvituksia-teos sallii jokaisen kuvitella mielessään, mitä teos haluaa sanoa.
Voittajina mielissä säilyivät edelleen Ruttopuiston valaistut puut ja lumeen rakennetut sienirihmastot sekä Hietalahden torin laidassa vanhan teknillisen korkeakoulun päärakennuksen seinää valaisseet teokset. Jälkimmäisessä musiikki oli niin jykevää, että iho oli kananlihalla monessa kohtaa.
Ruoka on enemmän kuin ravintoa
Anni Laukan herkkä teos May Every Child Be Fed muistuttaa, että kaikkialla maailmassa lapsilla ei ole mahdollisuutta saada ruokaa, rakkautta tai huolenpitoa.
Hietalahden torilta bongattiin myös herkkä seinään heijastettu varjokuva, jossa äiti syötti lastaan. Jokainen muistaa lapsuudesta, miten sormia oikein asettelemalla heijastettiin seinälle varjokuvana esim. jäniksen hahmo. Kuvioita oli varmasti muitakin, mutta jänis on ainoa, jonka osasin tehdä ja jonka muistan. Hietalahden valoteos oli tehty samalla periaatteella. Se vain oli rakennettu lusikoista, haarukoista ja veitsistä, ja oli siis vaatinut huikeaa taidokkuutta ja tarkkuutta. Teos meni kolmen kärkeen heittämällä!
Teoksen kuvaus oli myös kaunis ja ajatuksia herättävä:
Kovista arjen esineistä syntyy pehmeä, lämmin hetki – muistutus siitä, että ruoka on enemmän kuin ravintoa; se on huolenpitoa, rakkautta ja yhteyttä.
– Anni Laukka (FI): May Every Child Be Fed
Miten totta ja kauniisti sanottu!
