Totuus ei murene moraalikäsitysten mukana

Moraali kertoo meille, mikä on hyvää ja pahaa, oikein ja väärin. Se on käsityksiä ja sääntöjä siitä, mikä on yleisesti hyväksyttyä, ja ohjaa siten meidän käyttäytymistämme. Koska moraali on jotain ”vain” yleisesti hyväksyttyä, se ei siis tarkoita, että jokainen seisoisi yleisten moraalikäsitysten takana, mutta enemmistö yleensä kuitenkin.

Iän myötä on saanut nähdä, että moraali jos jokin on sidoksissa aikaansa. Viime vuosina aika on tuntunut karkaavan käsistä; niin nopeasti moraalisäännökset tietyillä elämänalueilla ovat muuttuneet. 

Media paljastaa, missä moraali menee

Kautta aikojen on ollut ihmisiä, jotka haluavat rikkoa rajoja. Mikä olisikaan huomiota herättävämpää kuin rikkoa juuri moraalin rajoja. Mutta kun pirulle antaa pikkusormen, sillä on tapana viedä koko käsi. Media tuntuu pitävän meidät ajan tasalla sen suhteen, missä mennään – myös moraalikäsitysten osalta.

Naisen avoin kaula-aukko ei ole nykymaailmassa enää mitään, kun Hollywoodissa alusvaatteet on voinut jo pitkään jättää kokonaan kotiin ja pukeutua läpinäkyvään juhlamekkoon. 70-luvun lottotyttöjen minimuoti on pientä sen rinnalla, että nykytelevisiossa ”selviytyjät” ja ”treffikumppanitkin” ilmestyvät paikalle kaikki kalleudet paljastettuina. Eikä kamera enää siirry heinälatokohtauksissa pilvitaivaalle, vaan kuvaa mieluummin heiluvaa peittoa tai zoomaa sen alle.

Omassa lapsuudessani kuulin kyllä ihan riittämiin kiroilua, mutta sitä ei katsottu hyvällä, ainakaan julkisesti tai mediassa. Tänä päivänä tv:n viihdeohjelmissa rajutkin kirosanat ovat jo niin arkipäiväisiä lisukkeita, että on vaikea neuvoa lapsia ottamaan mallia aikuisista luettelematta erikseen kaikkia niitä, joista ei kannata ottaa mallia.

Kun tosiasiat jäävät tuntemusten jalkoihin

Salliva ilmapiiri on usein moraalisesti rajaton ja sen ajatellaan olevan rakkautta. Mutta jo lasten kasvatus opettaa meille, että asia on juuri päinvastoin. Rajat ovat rakkautta, ja sääntöjen taustalla on aina yhteisiä sopimuksia, joita noudattamalla on tarkoitus helpottaa elämää, ei suinkaan vaikeuttaa.

Monien moraalin rajoja on koetellut viime aikojen globaali ilmiö muuttaa biologiaan pohjautuvaa sukupuolen käsitettä. Moni ahdistuu siitä, mitä ihminen tekee luonnolle ja sen aitoudelle siinä muodossa kuin se on ollut aikojen alusta, mutta samat ihmiset eivät näe – tai halua nähdä –, mitä ihminen on tekemässä ihmisyydelle sen alkuperäisessä muodossa, jossa se niin ikään on ollut aivan alusta asti. 

Järkiargumentit, tieteellisesti todistetut sekä omin silmin nähtävät tosiseikat ovat vaihtuneet yksilöllisiksi tuntemuksiksi. Ne, jotka muutoksia innokkaimmin ajavat, eivät osaa enää määritellä käsitteiden rajoja, kuten vaikkapa sitä, mikä on nainen. Rajanvetoa kuitenkin tarvitaan, jotta käsitteet voidaan erottaa toisistaan ja jotta keskustelijoilla ylipäänsä voi olla yhteneväinen ymmärrys siitä, mistä puhutaan. Kielikin on sopimuspohjainen, eikä sitä voi yksipuolisesti muuttaa.

Kristinuskon vaikutus yhteiskunnan arvoihin

Moraalikäsityksiin vaikuttavat henkilön ikä sekä yhteisön arvot, joihin puolestaan vaikuttavat mm. kulttuuri, historia ja uskonnot. Arvot muuttuvat yleensä hitaasti, asenteet nopeammin. 

Kristinusko on määrittänyt suomalaisten arvopohjaa ja siten moraalikäsityksiä enemmän kuin moni haluaa tunnustaa. Ei edes ymmärretä, että kristinuskon vaikutus näkyy mm. koulutustasossa, naisten asemassa, kansantaloudessa tai terveydenhuollossa. Ellei tätä usko, on hyvä vertailla tilastojen valossa valtaosin kristittyjen ja vaikkapa islamilaisten maiden lukuja ja saavutuksia näillä osa-alueilla.

Eri ideologiat ja niiden vaikutus mm. lainsäädäntöön ovat murentaneet viime vuosina suomalaista arvopohjaa oikein urakalla, ja etenkin monia kristinuskoon pohjaavia ajattelutapoja. Vuosikymmenten ja -satojen yhdessä sovittuja sääntöjä on heitetty käyttökelvottomina nurkkaan. Eikä ole pelkästään odotusarvo, vaan jopa vaatimus, että ihmiset sopeutuvat niihin hetkessä. Aikamme viesti ei enää tunnu olevan rakkauden kaksoiskäsky ”rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi”, vaan ”rakasta ihmisen viisautta yli kaiken ja etenkin minua juuri sellaisena kuin minä itse määritän”.

Ihminen on aina kapinoinut ja halunnut hallita, riippumatta siitä, onko hänellä siihen tarvittavaa viisautta ja ymmärrystä. Ei siis mitään uutta auringon alla. Kristinuskossa meillä on kuitenkin muuttumaton arvopohja, moraalinen koodisto ja totuus, jota ihminen voi yrittää ravistella ja rikkoa maailmanajan loppuun asti, mutta se on silti muuttumaton: ”A ja O, ensimmäinen ja viimeinen, alku ja loppu”.

—

Aihetta sivuaa myös teksti Twitter-huumorilla ei pelastu