Tirana – turnausväsymystä ja tuskaista kuumuutta
Tiistai 9.7.2024
Tirana kaupunkikohteena kärsii nyt valitettavasti matkaajan turnausväsymyksestä ja tuskaisesta kuumuudesta, joka norottaa hikeä pitkin selkää heti, kun astuu ilmastoiduista tiloista ulos. Kun kuljeskelin palan matkaa suuntaan jos toiseen hotellilta, jouduin toteamaan, että voimattomat jalat eivät tänään enää jaksa kovin pitkälle kantaa.
Tiranassa on enemmän suurkaupungin tuntua kuin Helsingissä, vaikka asukasluvut ovat samaa luokkaa.
Olen ollut Tiranassa vasta nelisen tuntia ja käynyt suihkussa jo kahdesti. Ilokseni kolmen ja puolen tunnin bussimatka Korçasta meni sujuvasti, kuljettaja oli tällä kertaa terävän oloinen eikä tupakoinut autossa.
Tupakointi on muuten asia, joka erottaa selkeästi Etelä- ja Pohjois-Eurooppaa toisistaan. Täällä lentokentältä ulos tultaessakin ensimmäisenä tuli vastaan sakea tupakansavu, kun yhdellä sun toisella matkustajia odottaneella savusi paperossi huulessa. Sitä ei ainakaan Pohjoismaissa enää samalla tavalla joudu kokemaan, kun tupakointi sisätiloissa tai monilla julkisilla paikoilla on usein kielletty. Onneksi!
Ei kiitos pimeille takseille
Bussiasemalta otin taksin hotellille. Valitsin virallisen taksin, jossa oli kunnon kyltit merkkinä siitä, mutta johan paikalle tupsahti oikein lauma ukkoja, jotka lähtivät raahaamaan matkalaukkuani aivan toiseen suuntaan ja toiseen autoon kuin minkä olin valinnut. Kilvistä päätellen tietenkin pimeään taksiin.
Silloin kiehahti sisu, juoksin laukkuni perään ja huusin kaikkea muuta kuin sovinnollisesti, että minne te oikein olette viemässä laukkuani! Selittelivät, että kyseessä on (muka) sama firma. Sanoin, että ei kiinnosta, valitsen itse kyytini. Mukavan oloinen kuljettaja pahoitteli välikohtausta ja toi minut turvallisesti perille pikkuhotelliin, jossa majoitun aivan keskusaukion tuntumassa.
Suurkaupungin makua
Tirana on noin puolen miljoonan asukkaan kaupunki, ja Tiranan metropolialueella asuu noin miljoona asukasta. Se on siis asukasluvultaan verrattavissa melko hyvin Helsinkiin ja pääkaupunkiseutuun. Silti kaupungilla aisti vauhdikkaamman ja suurkaupunkimaisemman menon kuin Helsingissä. Korkeita pilvenpiirtäjiä näkyy enemmän kuin Suomessa, ja täällä myös kuuluisa albanialainen liikennekulttuuri näyttää kasvojaan toisin kuin pienemmillä paikkakunnilla. Torvet soivat tiuhaan, ja vaikka jalankulkijoille tunnutaan antavan tilaa tien ylitykseen myös ilman suojatietä, itse en ihan joka väliin loikkaisi.
Sen verran jaksoin Tiranaan tutustua, että kävin kuuluisan albanialaisen kansallissankarin Skanderbergin aukiolla ja hänen patsaallaan. Vieressä olevan oopperatalon kahvilassa söin myöhäisen lounaan. Kaupungin keskusaukio vain oli tällä erää EM-jalkapallon kisakatsomona, joten aukiosta ei oikein voinut puhua, kun se oli aidattu ja täynnä tekniikkaa ja mitä lie aitojen sisäpuolella olikaan.
Tiranan oopperatalon edustalla on albanialaisen kansallissankarin Skanderbergin aukio ja patsas.
Aina jotain pientä…
Ihan ilman pikku kommelluksia ei Tiranassakaan ole sujunut. Kun Korçassa ilmalämpöpumppu valutti vedet lattialle, täällä laite ei käynnistynyt lainkaan. Korçassa ei harmittanut ollenkaan, sillä sain sen takia samaan hintaan isomman ja paremman huoneen. Täällä riitti, kun kaukosäätimeen vaihdettiin paristot.
Kylppärissä taas pyyhetanko irtosi seinästä, kun yritin ripustaa käsipyyhettä paikalleen. Mutta pikkuisiahan nämä jutut ovat. Respassakin sanottiin, että mitäpä tuosta, sinähän lähdet jo huomenna kotiin.
