Tag Archive for: ystävä

Vieraanvaraisuus on ollut vähissä

Olen pitänyt itseäni suhteellisen vieraanvaraisena tyyppinä. Mutta viimeisen parin vuoden aikana en ole juuri vieraanvaraisuuttani osoittanut. Sen sijaan olen mökkiintynyt yksikseni omaan ei niin matalaan, mutta pienehköön majaani. 

Olen miettinyt syitä. Korona-aika ihmisiä toisistaan eristävine vaateineen on varmasti yksi tekijä. Se on jäänyt päälle. Kun tapaamiset vähenivät, niitä ei ole enää saanut aikaiseksi herätellä uudelleen eloon – muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. 

Vieraanvaraisuus on ollut vähissä, mutta nyt pöytä on katettu.

Ikä ja ajatukset

Toinen tekijä taitaa olla ikä, vaikka kuulen jatkuvasti varoituksia, ettei sen taakse pitäisi mennä. Antakaa minun mennä! Se ei ole minulle ongelma, mutta vaikka kuinka haluaisin olla yhä voimissani ja 35, olen 20 vuotta vanhempi enkä monessakaan suhteessa enää niin voimissani. 

Liian usein viikonlopun tullessa lankean helppoon kotoiluun, puolihuolimattomaan siivoiluun ja jauhelihasoppaan, jota syön hyvällä ruokahalulla, mutta en välttämättä tarjoaisi vieraille. Nautin, kun voin käydä rauhalliseen tahtiin aamu- tai aamupäiväuinnilla meressä, istua pitkään aamiaispöydässä omissa ajatuksissani, lueskella, sometella ja tehdä jotain omissa oloissani tai olla tekemättä mitään. 

Liian usein en jaksa ajatusta vierasvaroista, kaupassakäynneistä sun muista, mikä edeltää vieraiden vastaanottamista. Siitäkin huolimatta, että jos vaivautuisin, vieraiden vastaanottaminen olisi ilo ja mielen virkistys.

Tilaa toisille

Puhumme aina ystävien kanssa siitä, miten ei tarvitse nähdä suurta vaivaa. Uskon siihen vakaasti, sillä en odota suurta vaivaa, kun menen itse vieraaksi, eikä minua varsinkaan kiinnosta, missä siivossa kenenkin koti on. Silti saatan nähdä itse sitä vaivaa, ja joskus se vaiva on jo pelkkänä ajatuksena vuoren kokoinen ja estää ilon ja virkistyksen, joka odottaisi vuoren takana. Miksiköhän syytän ikää, kun pitäisi oikeastaan syyttää omaa vääristynyttä ajatusmaailmaansa?

Menneellä viikolla onnistuin kuitenkin näkemään vuoren yli ja taakse. Kutsuin vihdoin vieraita brunssille.

Nyt koti tuoksuu puhtaalta lattianpesun jälkeen, ja tamppasin vihdoin villamatonkin juuri ennen lumimyrskyä. Tosin en tiedä, kuinka hyvin puhdistui, mutta ainakin oma ulkoilutakki näytti sen jälkeen villatakilta. Broileripullat on paistettu, salaattipohja maustumassa, kuohuva kylmässä ja pöytä katettu. Pussillinen suklaapalojakin oli brunssipöydän makeutukseksi, mutta työ vaatii aina veronsa.

Sinivalkoinen kattaus.

Vieraanvaraisuus on tilan tekemistä toisille.

Luin jostain, että vieraanvaraisuudessa on kyse ennen kaikkea isännän tai emännän ja vieraan välisestä suhteesta ja että se ”syntyy tilan tekemisestä toiselle” (Höckert, 2015). Minusta se on mukavasti sanottu. Olen nyt tehnyt tilaa huomiseksi muillekin kuin itselleni. Se tuntuu pitkästä aikaa hyvältä. Ja kun kaikki on viittä vaille valmista, aamuksi jää enemmän aikaa vaikka rauhalliselle uinnille hileisessä meressä. Vieraita odotellessa.

Ystävyyden ylistyslaulu

Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Rakkaus ei koskaan katoa. […] Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.
(1. Kor. 13:4–13)

Rakkauden ylistyslaulu on siteeratuimpia kirjoituksia maailmassa. Se on kaunis ja koskettava – aina hyvä elämänohje.

Viime viikonloppuna kuulin tästä raamatunkohdasta hienon puheen. Ajatuksia herätti puhujan kysymys siitä, kuinka moni meistä voisi korvata sanan ’rakkaus’ omalla nimellään. Tai kuinka monessa kohtaa?

Useimmilla juttu tyssäisi ensimmäiseen lauseeseen: ”Minä olen kärsivällinen…” Niin minullakin.

Puhe toi mieleeni oman kirjoitukseni, jonka olin ajatellut julkaista alkuvuodesta ystävänpäivänä. Tarinassa olin korvannut sanan ’rakkaus’ sanalla ’ystävä’. Jostain syystä en kyennyt tuolloin julkaisemaan kirjoitusta. Ajattelin, etten voi vaatia ystävältä sellaista, mihin en itse pystyisi.

Mutta julkaisen sen nyt kuitenkin, sillä epätäydellisyyttä emme pääse pakoon. Ja koska tahto on rakastamisessakin tärkeintä. Tämä teksti on kirjoitettu kaikille rakkaille ystävilleni ja läheisilleni – ystävältä, joka on omalaatuisuudessaan ja epätäydellisyydessään kuitenkin ystäväsi. <3

Forgive-teksti alikulkusillassa

Joku on ymmärtänyt ystävyyden tärkeimmän periaatteen.

Ylistyslaulu ystävilleni

Ystävä on kärsivällinen ja lempeä. Hän ei osoita mieltään tuhisemalla vieressä, kun valitsimme leffan, josta hän ei pidä. Ja jos hän nukahtaa saliin, kohteliaisuudesta hän pidättäytyy kuorsaamisesta. Kun kasaan Ikean kaapiston väärin eikä osia meinaa saada enää erilleen, hän ei hauku minua tolloksi, vaan lohduttaa ja kertoo olevansa yhtä surkea. Hän on aito eikä ylpeile sillä että on salaperäinen eikä jaa ajatuksiaan.

Ystävä ei kadehdi uutta sohvaani, vaan tulee kanssani sohvalle istumaan iltaa ja parantamaan maailmaa. Hän ei rehentele maratonjuoksuillaan ja kuittaile kovalla kunnollaan, kun sairaus on vienyt minulta voimat ja paraneminen on hidasta.

Ystävä ei käyttäydy sopimattomasti. Hänen seurassaan minun ei tarvitse kuunnella rivouksia, rasistisia vitsejä tai turhia juoruja. Hän ei katso muita alaspäin, vaikka olisi päätä pidempi. Hän ei etsi omaa etuaan, joten saan aina viimeisen kakkupalan, vaikka vatsani on jo täynnä.

Ystävä ei jankkaa menneitä, sillä hän osaa antaa anteeksi. Ystävä ei muistele kärsimäänsä pahaa, vaikka olisin mokannut kunnolla. Vaikka en olisi osannut olla mitään, mitä itse ystävältä odotan.

Ystävä kestää myös huonot päiväni, uskoo, kun sanon että haluan olla rauhassa, toivoo kanssani lottovoittoa, jos se on parasta, mitä luulen elämältä saavani. Ja kärsii kanssani sen, kun jään ilman lottovoittoa, sillä se oli maailman typerin toive ja alan itsekin vähitellen tajuta sen.

Ystävyys ei koskaan katoa, vaikka yhteinen aika tai yhteys katoaa. Ehkä ystävyys kestää vain hetken: yhteisen kouluajan, työtoveruuden ajan, yhteisen lomamatkan ajan. Mutta muistot eivät katoa minnekään.

—

Aihetta sivuaa myös teksti Onko elämäsi sellaista kuin haluat? Kuuntele myös podcastin Pari sanaa ja kuppi kahvia ystävyyttä käsittelevä jakso Mitä on ystävyys?