Sunnuntai 28.12.2025
Hannes-myrsky iski eilen, kun oltiin käymässä Turussa. Tuulinen kaupunkikävely muuttui hetkessä kiivaasti pyryttäväksi myrskytuuleksi, niin että tärkein tavoite oli päästä vain pikaisesti takaisin sisätiloihin.
Harmitti vähän, kun Turku on niin kaunis kaupunki ja olisi ollut kiva reippailla jokirannassa. Kauppahallissa sentään piipahdettiin, mutta sielläkin ruokakojut oli suljettu, joten kokemus jäi puolinaiseksi.
Joulu tulee kalliiksi
Turun käynnin tarkoituksena oli viedä kuopukselle joulupaketteja, kun hän vietti tänä vuonna joulun ystävien kanssa. Lähes ensimmäisenä hän totesi arvostavansa nyt vanhempiaan entistä enemmän, kun oli joutunut ensi kerran itse joulua järjestäessään huomaamaan, miten kalliiksi se voi tulla. Tähän asti kun hänkin on saanut astua aina valmiiseen joulupöytään lahjapakettien keskelle. Hänen kommenttinsa oli tietysti äidin näkökulmasta vähän hupaisa, mutta varsin terve muistutus siitä, mitä aikuisuus ja omasta elämästään vastaaminen tarkoittavat.
Ehdimme käydä vähän kävelemässä Turun jokirannassa, ennen kuin kova tuuli muuttui pyryttäväksi myrskytuuleksi.
Aamukävelyllä
Aamu-uinnin jätin tänään suosiolla väliin kovan tuulen takia. Itse uintia se ei olisi haitannut, sillä tuulen suunta oli pohjoisesta, jolloin meri pysyy tyynenä. Mutta rannalle jätettyjä vaatteita olisi ehkä joutunut jahtaamaan tuulen perässä.
Käytiin sen sijaan ystävän kanssa aamukävelyllä merenrannassa ja lähisaarissa. Ei siellä enää oikein mistään myrskystä voinut puhua, kovasta tuulesta vain. Poskien puna ja kuumoitus jatkuu sen seurauksena edelleen.
Aamukävelyllä pohjoinen tuuli oli yhä kova ja kylmä, mutta meri ja maisema jo tyyni.
Lämpö on luksusta
Loppupäivän ajattelin pyhittää lukemiselle ja loikoilulle. Kun tuuli vinkuu ikkunoiden takana, kodin ja torkkupeiton lämpö tuntuu luksukselta. Sitä ei kaikilla ole.
Eilen Turkuun lähtiessäni taloyhtiön portinpielessä istuskeli taas tuttu ”laitapuolen herra”, jonka kanssa olen pariin otteeseen jutellut. Harmitti, kun oli niin kiire ratikkaan, etten ehtinyt jäädä vaihtamaan kuulumisia. Mielelläni olisin tarjonnut hänelle syötävääkin. Mies vapisi kuin haavanlehti, mutta en tiedä, oliko se kylmästä vai krapulasta. Viimeksi hän ei ottanut vastaan ruokatarjoustani, kun kertoi kaiken tulevan krapulan takia saman tien ylös. Olen ottanut miehen tänään rukouksiini. Soisin hänelle elämään jotain parempaa kuin miltä se nyt päälle päin näyttää.