Huoli lapsista ja nuorista nousee usein esiin, kun yhteiskunnassa tapahtuu jotain järisyttävää. Syynä on joko se, että tapahtumat lähtevät jälkikäteen ns. laukalle sosiaalisessa mediassa tai että itse tapahtuma pannaan jollain tapaa sosiaalisen median piikkiin.
Väkivallanteoissa somessa lähtee pyörimään vaihtoehtoinen rikoksen selvitysprosessi, jossa kuulopuheet ja maallikoiden arvailut nousevat kärjeksi. Toisaalta väkivallanteon katsotaan olevan seurausta siitä mallista, minkä sosiaalinen media sensuroimattomine videoineen ja vastakkainasettelun kommentteineen antaa.
Kuka kantaa vastuun?
Yleensä aina vastuuta vaaditaan somealustojen ylläpitäjiltä tai oman maan lainsäätäjiltä. Halutaan estoja ja kieltäviä lakeja, jotta ihmisen vapaa tahto saataisiin kuriin.
Sivulauseessa saatetaan puhua ihmisen omasta valinnanvapaudesta ja vastuusta, mutta se unohdetaan nopeasti, sillä on helpompaa vaatia vastuuta joltakulta muulta kuin itseltään.
Miksi vastuu työnnetään aina jollekin muulle ja usein vieläpä kasvottomalle isolle organisaatiolle? On utopiaa odottaa, että voittoa tavoittelevat suuryritykset ja somealustat luopuvat merkittävässä määrin keinoista, jotka ovat heille tuottoisia, tai muuttavat algoritmeja, jotka koukuttavat ihmisiä varmistamaan heille kyseisen tuottoisuuden.
Jaron Lanier on amerikkalainen teknologiaguru ja virtuaalitodellisuus-käsitteen isä. Hän uskoo ihmisiä yhdistävän digitaalisen sosiaalisen verkoston luomiseen, mutta ei nykymuodossa. Siksi hän kehottaa jokaista sulkemaan kaikki some-tilinsä heti.
Jokainen voi itse vaikuttaa
Ei riitä, että vain kysytään, vaan jokaisen on pysähdyttävä vakavasti pohtimaan omalla kohdalla, milloin ihminen itse lopultakin ottaa vastuun omista ja lastensa tekemisistä somessa (ja miksei muutenkin).
Aikuisilla on toistuvan päivittelyn, kauhistelun ja tragedioita seuraavien surunvalittelujen sijaan valta näyttää esimerkkiä ja olla itse käyttämättä tiktokeja, äksiä tai mitään muutakaan somealustaa. Jokaisella on mahdollisuus olla hyödyntämättä alustoja, jotka syytävät lasten silmille vahingollisia videoita tai jopa hengenvaarallisia haasteita. Kenenkään ei ole pakko tukea alustoja, joiden kommenttikentät täyttyvät ilkeilystä, panettelusta ja asioiden kärjistämisestä.
Mutta suurin osa valitsee toisin ja ihmettelee sitten somen traagisia vaikutuksia lapsiin ja nuoriin taikka omaan mielen hyvinvointiin.
Aikuinen on lapsen vanhempi
Aikuisilla on myös vanhempina mahdollisuus, oikeus ja jopa velvollisuus vaikuttaa siihen, mille kaikelle oma lapsi altistuu. Millaisen puhelimen ja nettiyhteyden tarvitsee vaikkapa 8-vuotias? Millaisia sovelluksia lapsen annetaan ladata älypuhelimelle? Miten paljon lapsi saa käyttää aikaa laitteilla?
Kaikkea ei voi hallita, mutta paljoa kylläkin. Se kuitenkin edellyttää lujuutta ja johdonmukaisuutta silloinkin, kun lapsi huutaa ”mutku kaikki muutkin”.
Kehitys on vauhdikasta, ja maailma on digitalisoitunut nopeasti ja kattavasti. Joskus on kuitenkin viisautta painaa jarrua – omaksi ja tulevien sukupolvien parhaaksi.