Olisin voinut juoksennella Kauppatorin ja eduskuntatalon väliä nähdäkseni vilauksen väistyvästä ja uudesta presidenttiparista. Mutta jäin kotiin ja ehkä itselleni poikkeuksellisesti seurasin tiiviisti Suomen uuden presidentin virkaanastujaiset kotona netin ja television äärellä.

Olen kai joko tullut vanhaksi tai sitten olen vain yltiöisänmaallinen, mutta liikutuin pitkin matkaa, kun kunniakkaasti tehtävänsä hoitanut presidentti Niinistö jätti jäähyväisiä ja uusi tasavallan presidentti Stubb astui virkaan seuraavaksi kuudeksi vuodeksi. 

Vanha presidentti väistyy, uusi tulee tilalle

Niinistöstä on jäänyt kuva harkitsevana, hillittynä mutta tarpeen tullen sanomassaan neulanterävänä valtiomiehenä, jonka valtakaudella olen ainakin itse elellyt suhteellisen luottavaisena. Vaihtuvista hallituksista ei ole aina valitettavasti voinut sanoa samaa. 

Stubb on selkeästi tuore tuulahdus suomalaiseen presidentti-instituutioon. Hän on sitä erityisesti persoonaltaan, joka on suomalaisille ehkä poikkeuksellisenkin kontaktia ottava ja viestinnällisesti lahjakas, hymyilevä ja vapautunut. Toivon kuitenkin, ettei hän ryhdy tuoreudessaan ravistelemaan instituutiota, kuten edellinen pääministeri omaansa, niin että muistoksi jää lähinnä valtionvelkaa, jauhopölyä ja asemaa murentavia kotivideoita.

Niinistö kosketti ja tuli kosketetuksi

Virkaanastujaispäivä oli monien puheiden päivä. Ensimmäistä kertaa kuuntelin ne kaikki. Luovutettiin, vastaanotettiin, hyvästeltiin ja tervehdittiin. Useimmat olivat varsin rutiininomaisia ja toistelivat samoja maailmanpoliittisia tilanteita ja rauhantahtoa, mutta pari nousi hienoudessaan esiin. 

Presidentti Sauli Niinistön puhe eduskunnassa oli syvällinen, juhlava ja tavallista ihmistä lähelle tuleva. Hän kuvasi hienosti sen, miten maailma voi muuttua, kehitys kehittyä, mutta ihminen on edelleen sisimmältään ja tunteiltaan sama. Ja meidän tehtävämme ihmisinä muuttumattomuudessamme on hallita sitä, mikä muuttuu ja kehittyy.

Ihmiskunta ei ole ihmiselle
uutta sisäistä asennetta luonut
eikä vanhasta luopunut.
– Presidentti Sauli Niinistö

Niinistö toi esiin myös sen, että kaikella on aikansa. Jälkiviisaus siitä, olisiko pitänyt mennä aiemmin Natoon tai tehdä jotain toisin, on turhaa, sillä mitään korvaamatonta ei kuitenkaan ole toistaiseksi menetetty, kuten hän totesi.

Halla-ahon puheen tarkkasilmäiset nostot 

Myös puhemies Jussi Halla-ahon puheet presidenteille tekivät vaikutuksen. Halla-aho toi kumpaankin puheeseen yleisen viranhoidon teemojen ohella jotain persoonallista itse ihmisestä.

Puhuessaan Niinistölle hän nosti esiin Stubbin lausuman siitä, että ”jokainen poliitikko on oman aikansa vanki”, mikä tarkoittaa, että ”tapahtumat muovaavat poliitikon, ei päinvastoin”. Myös Niinistö on ollut ”sellaisten tapahtumien vanki, joihin emme ole voineet vaikuttaa” mutta kuten Halla-aho totesi, presidentti ei ”ole alistunut vangin rooliin”. 

Halla-aho muisti myös, että Stubb on lukenut Niccolò Machiavelliä, ja veti siitä yhteyden vallankäyttöön ja Stubbin historian tajuun, joka ”liittää [hänet] osaksi tasavallan presidenttien pitkää traditiota”. 

Halla-ahon poimima sitaatti Machiavellilltä oli kuitenkin kiinnostava. En voi välttyä ajatukselta, että siinä oli pientä piikkiä tämän ajan vihreän siirtymän idealisteille ja yhteiskunnan ilmaisen rahantulon ymmärtäjille, joiden todellisuudentaju ihmetyttää monia.

Elämä on niin etäällä ihanteista,
että se, joka pyrkii todellisuuden
ohittaen pelkästään ihanteisiin,
päätyy pikemmin perikatoon
kuin päämääräänsä.
– Machiavelli

Tärkeät kolme pointtia

Presidentti Alexander Stubbin puhe oli asiapitoinen ja varmasti tilanteeseen sopiva, mutta jäi minulle vähän etäiseksi. Se sisälsi maailmantilannetta, konflikteja ja ilmastonmuutosta. Ehkä vuodet tuovat siihen uusiakin sävyjä, joissa hänen positiivinen persoonansa ja lähestymistapansa näkyy vahvemmin.

Mutta puhuessaan diplomaattikunnalle hän toi monikielisessä puheessaan hienosti esiin kolme c:tä: conflict, competition ja co-operation eli tyypilliseen tapaansa kolme pointtia: konfliktin, kilpailun ja yhteistyön. Tavoite on, että eri tahojen väliset konfliktit voisivat muuttua kilpailuiksi, ja kilpailut johtaisivat lopulta osapuolten yhteistyöhön. Se ei ole huono ohje. 

Ihmisyys koskettaa aina

Mikä tässä päivässä sitten niin liikutti? Minua liikuttaa aina se, mistä presidentti Niinistökin puhui. Kun kaiken muutoksen tai kaiken protokollan ja virallisuuden keskellä näkyy ihmisyys ja tunteet: väistyvän presidentin luopumisen kaiho ja uuden presidentin alkujännitys ja pieni epäröinti askelmerkkien kohdalla sekä sitten vähittäinen vapautuminen ja rohkea astuminen uuteen. Lehdistötilaisuudessaan Stubb vahvisti itsekin, että päivä on ollut tunteellinen.

Ei sitä kuitenkaan
ole kaikkea oppinut.
– Presidentti Niinistö

Paljon uutta on edessä uudella presidentillä. Lohdullista hänelle on kuitenkin presidentti Niinistön sanat Valtiosalissa pienen kättelymokan jälkeen, että 12 vuodessakaan ”sitä ei kuitenkaan ole kaikkea oppinut”. 

Kukaan ei ole uuteen tehtävään astuessaan valmis, mutta jokainen päivä on mahdollisuus uuteen ja oppimiseen. Rukoillaan presidentti Stubbille viisautta ja kykyä kasvaa siinä tehtävässä, johon olemme hänet valinneet.