Lauantai 30.3.2024
Ihana lankalauantai on ollut auringonpaistetta täynnä!
Iltapäivällä uimasta tultuani kävin moikkaamassa tuttua pyöränkorjaajaa rannassa ja törmäsin samalla suomalais-albanialaiseen ystäväperheeseen. Oli iloinen kohtaaminen pitkästä aikaa, ja sain samalla sekä kutsun lähteä kesällä perheen mukaan Albaniaan että kutsun puhumaan maahanmuuttajajoukolle suomalaisuudesta. Herttoniemessä.
Mikäpä minua pidättelisi! Puhumaan lähden mielelläni, kunhan saan vähän valmistautumisaikaa. Heräsi kyllä mieleen kysymys, olenko tarpeeksi suomalainen? En tarkoita, että juureni olisivat jossain muualla, mutta olenko riittävän tyypillinen suomalainen? Maltanko päästää irti omalaatuisuudestani ja kertoa keskivertosuomalaisuudesta? Eiköhän se onnistu.
Ja mikäpä minua kesällä Suomessa pidättelisi! En ole matkustanut sitten vuoden 2019. Olisiko jo aika?
Ystäväni houkutteli minua mukaan Albaniaan jo muutama vuosi sitten, mutta silloin koronarajoitukset tekivät elämän vielä niin epävarmaksi ja hankalaksi, etten jaksanut lopulta innostua. Maa kylläkin kiinnosti, sillä olen nähnyt sieltä kuvia, ja maisemat ovat lumoavan kauniita. Jotain aivan muuta kuin mitä jäi mieleen kouluajoilta sulkeutuneesta maasta, joka oli kuin lukko muun Euroopan keskellä. Tai reunamilla.
Jos albanialaiset ovat puoliksikaan niin ystävällisiä ja positiivisia kuin ystäväni, maa saattaa ryövätä sydämen. Mikäli siis päätän lähteä. Täytyy vähän miettiä.
Kuulin muuten vasta eilen radiosta, ettei lankalauantai olekaan saanut nimeään langoista, vaikka silloin on kuulemma ollut tapana pestä ja värjätä talvella kehrätyt langat. Sana tuleekin ruotsin långfredagista, joka on pitkänä (= lång) ulotettu jostain syystä aina lauantaille asti.
Jotta saisin tältäkin päivältä mukaan jonkin kuvan, kerron Facebookin tapaan, mitä söin. Pinaattiriisiä ja broileria. Pinaattiriisi on poikani rautainen vinkki, jonka hän taas oli saanut isän puolen tädiltään. Näin ne lapset opettaa vanhempiaan.
Päivälliseksi pinaattiriisiä. Pojalta opittu.
Lasten täti on muuten taitava ruuanlaittaja, ja on opettanut molemmille, miten valmistaa maukasta ja terveellistä ruokaa edullisesti. Arvostan sitä suunnattomasti.
Illan ajattelin viettää pariisilaistunnelmissa. Luen historiallisen romaanisarjan kuudetta osaa, jossa päähenkilö liikkuu Pariisissa kultakauden ajan jälkimainingeissa – seuranaan monet tunnetut suomalaiset kulttuuripersoonat.
Siinä on riittävästi keveyttä Alexin EU- ja maailmanpolitiikan jälkeen. Alex on jo ulkoministerikaudella, mikä tarkoittaa, että valtapeli muuttuu aina vain hurjemmaksi. Pakko pitää vähän taukoa.