Kärsimättömän suklaakakku oli reseptikirjan välistä tehty löytö – kakkuohje, joka sopi tekijälleen kuin nenä päähän. Ei turhia vatkailuja, liivatteilla läträämistä tai kolmetoistaosaisia työstövaiheita. Kaikki mua vähänkin tuntevat tietävät, että olen toisinaan aavistuksen kärsimätön. Nopeasti valmista sopii minulle. Mutta ajatelkaa, olin leikannut reseptin Hesarista melkein tasan yhdeksän vuotta sitten ja nyt vasta testasin ensimmäisen kerran. Eikös se ole merkki, että onkin oikeastaan kärsivällinen – näin kauan jaksanut antaa reseptin maata kirjan välissä!

Kärsimättömän suklaakakku -resepti löytyi vanhan Hesarin välistä.

Leivoin siis eilen jo toisen kerran puolentoista viikon sisällä, mikä on minulle poikkeuksellista. Yksin elellessä kun ei hirveästi viitsi leipoa, sillä kaikki leivonnaiset jämähtää jostain syystä omiin reisiin, ja näin ikääntyessä myös vyötärölle. Plääh!

Meillä on näitä juhlan aiheita aina elokuussa, kun sekä tyttärellä että itselläni on synttärit, ja menneellä viikolla juhlittiin myös tupareita, valmistujaisia sekä rapukekkereitä. Tytär tietty juhlii vielä nuoruutta, minä enää lähinnä ikääntymistä. Ystävä muistutti kuitenkin tänään viestissään, että nuo ”omapäiset viivat poskien päissä” ovat naurunryppyjä, jotka vain hihkuvat vastaantulijoille: ”Olenpas elänyt! Olenpas iloinnut! Olenpas ollut jo kauan!”

Olenpas elänyt!
Olenpas iloinnut!
Olenpas ollut jo kauan!

Elämä siis on – suurta juhlaa kaiken kaaoksen, murheiden, kipujen ja väliin yksitoikkoisen arjen keskellä. Jos itse niin valitsemme. Menneet kuukaudet on olleet omassa elämässä pohdintojen aikaa, väliin pientä rauhattomuutta mutta ennen kaikkea levähtämistä ja irtiottoa kaikesta suorittamisesta, turhasta ja pakko myöntää, aika paljon tarpeellisestakin.

Tänä kesänä olen tavannut monia monia ystäviä ja tuttavia milloin aamiaisella ja aamu-uinnilla, milloin iltakävelyllä ja pullakahvien äärellä. On säikähdetty yhdessä käärmeitä tai stailattu kotia, istuttu hiljaa rukoillen tai puhuttu kolmatta tuntia puhelimessa, ihasteltu merta varvastossuissa sekä kaikkea siltä väliltä. Ja poskipäihin on syntynyt monta uutta viivaa – yhteisten muistojen naurunryppyä. 

Kiitos vielä teille kaikille syntymäpäiväviesteistä! Kannattaa valita elämä ja juhlia sitä!