Äitienpäiväsunnuntai 11.5.2025
Tänään äitienpäivänä ei tarvinnut laittaa ruokaa, vaan sai istua valmiiseen pöytään. Lapset tuli tarvikkeiden kanssa ja valmisti tortillalounaan. Maistui hyvin. Olivat turhaan sitä mieltä, että ei nyt ole mitään erikoista, mutta ei tarvitsekaan olla. Parasta oli saada heidät pöydän ympärille. Ihan sama, vaikka oltaisiin pureskeltu näkkileipää.
Vähän kyllä jännitti, kun olin saanut ohjeistuksen, että ei tarvi huolehtia mistään, me laitetaan ruoka, ja sen jälkeen on jotain ”aktiviteetteja”. Mietiskelin pari päivää, mitä ne aktiviteetit mahtaisi olla. Olin ymmärtänyt, että kyseiset aktiviteetit alkaa tiettyyn aikaan, joten mistään kahvilassa istuskelusta tai vastaavasta ei voinut olla kyse. Niiden täytyi olla jotain järjestettyä ja ohjelmallista.
Rakastan kukkia ja aivan erityisesti näitä tänään äitienpäiväksi saamiani liljoja ja ruusua.
Oikein arvattu
Pieni kiusaus olisi ollut googlailla, mitä Helsingissä tapahtuu neljän aikaan iltapäivällä, mutta maltoin mieleni ja jätin yllätykseksi. Uimakaveri veikkasi aamulla, että saattavat viedä pakohuoneeseen. Itse mietin, että vievät ”fööniin”, jossa leijutaan ilmavirrassa. Mutta kun kysäisin, voiko olla mekko päällä ja vastaus oli kyllä, tiesin ettei leijuminen hameet hulmuten kuulu ohjelmaan.
Kun ohjelmanumeroksi sitten toden totta varmistui pakohuone, lapset kertoivat, että olivat olleet ihan toivottomia, kun ruokapöydässä arvailin tulevaa kohdetta ja heitin ensimmäisenä arvauksena pakohuoneen. Olivat nieleskelleet pettymystään, että miten se arvasi heti, mutta pitivät kyllä minusta pokkansa loistavasti, sillä en huomannut ollenkaan, että arvaus oli mennyt oikeaan.
Pakohuone – jes!
Pakohuone oli hauska kokemus. Ratkottiin koodeja ja numerosarjoja, jotta ovet, kaapit ja laukut aukesivat ja saatiin lisää vinkkejä. Mutta mikä tärkeintä, deaktivoitiin pommi, ettei lennetty kaikki ilmaan. Onnistuttiin jopa vähän etuajassa, ettei tarvinnut laskea sekunteja, kuten leffoissa aina. Haastetta oli sopivasti, sillä vaikeustasokin oli ⅘.
En ole välttämättä mikään suuri yllätysten ystävä, mutta asia on toinen, jos sinua yllättävät ihmiset, jotka tuntevat sinut hyvin. He tietävät mieltymyksesi ja haluavat sinulle hyvää. Haluavat, että yllätys ilahduttaa sen sijaan että naama venähtäisi ja suojamuurit nousisivat saman tien pystyyn. Siinä lapset ja heidän kumppaninsa kyllä onnistuivat. He tietävät, että tykkään ratkoa arvoituksia, vaikka sainkin huomata, että he nuorina ovat aika paljon välkympiä. Tosin heillä taisi kaikilla olla jo kokemustakin pakohuoneista. Mutta nyt kun pääsin jyvälle siitä, miten homma toimii, niin odotan, koska päästään ottamaan uusiksi!
—–
Toivotan myös tätäkin kautta omalle rakkaalle äidilleni ihanaa äitienpäivää ja suuri kiitos kaikesta siitä, mitä olet elämässäni ollut ja mitä olet elämääni antanut!
Äitienpäivänä aina mietitään omaa äitiä ja kiitetään siitä, miten hyvä äiti hän on. Mutta harvemmin me tullaan miettineeksi, millaisia lapsia – poikia ja tyttäriä – me ollaan oltu omalle äidille.