Syvällisempää merkityksellisyyttä

Aika monta vuotta painoin tosissani töitä ja uskoin, että sillä on jotakin merkitystä. Pyörittelin papereita, joilla joku muu teki rahaa. Voiko turhempaa olla. 

Juuri nyt ajattelen, että eipä juuri. On päiviä, jolloin mietin, että tämänkin olisin voinut tajuta vähän aikaisemmin. Vaikka parikymmentä vuotta sitten. Tai edes kymmenen.

Sisäinen kaipaus

Pitäisi kuunnella ääntä sisällään. Sitä vaikeasti selitettävää tunnetta, joka yrittää ohjata johonkin suuntaan. Yleensä toisaalle kuin minne on menossa. Tunnetta, joka hymyilyttää, kun ajatus on oikea, ja kaihertaa mielessä, kun suunta on väärä.

Kaipasin elämääni usein jotain syvällisempää. Merkitystä, jolla voisi muuttaa pienen palan maailmaa. Että pyörittäisin edes papereita, joilla olisi oikeasti väliä.

Pari kuukautta sitten löysin jotakin, mikä on melkeinpä antanut minulle enemmän kuin koko tähänastinen työurani. Soitto riitti ja olin jo haastattelussa. Nimi alle paperiin ja olin ensimmäisen asiakkaan luona. Otin nimittäin yhteyden naapurissa olevaan vanhusten palvelutaloon ja kysyin, voisinko tulla ulkoiluttamaan talon asukkaita vapaaehtoisena.

Näistä asiakkaista – mummoista, joiden kanssa käymme ulkona, kaupassa ja seurustelemme, juomme kahvia ja syömme mansikoita – on kuitenkin tullut paljon enemmän kuin asiakkaita. Harva asiakas ilahtuisi tulostani niin kuin mummot. Tuskin halaisi ja kyselisi, koska tulen taas. Tai siirtyessään toiseen toimipisteeseen tuskin tarttuisi käteeni ja kysyisi kyyneleet silmissä: ”Ethän sä unohda mua?”

Halu olla tarpeellinen

Näin tarpeelliseksi en ole itseäni vielä koskaan työelämässä tuntenut. Mutta eihän tämä työelämää olekaan. Meidän maailmassamme maksetaan aivan muista asioista. Mistä löytyisi taho, joka maksaa siitä, että iäkäs ihminen pääsee säännöllisesti ulos tai että tulee joku, jolla on aikaa istua alas ja jutella mukavia?

Kun myöhemmin iltapäivällä lähdin mummojen luota palvelutalosta, kurkkasin ala-aulan ilmoitustaululle. Siihen voi kirjoittaa, mitä toivoisi viereiseltä kirppispöydältä löytyvän. Joku oli kiteyttänyt vähän vapisevin käsin tarpeensa: Rakkautta ennen talvea.

—

Lue myös Vanha mies lumituiskussa ja Yksinäinen nainen metrossa.