Seuran kaipuuni kuultiin
Maanantai 21.4.2025
Heräsin aamuyöstä sateen ääniin, kun vesi lorisi seinän takana alas ränniä pitkin. Suljin äänet pois korvatulpilla ja jatkoin vielä unia. Poljin jo kuitenkin ennen aamukahdeksaa rantaan uimaan. Sateessa oli hetken tauko, joten pidin kiirettä, etten kastuisi – siis ollessani vaatteet päällä. Onnistuin ja nautin aamu-uinnista hiljaisuudessa. Rannalla oli vain pariskunta, joka tuli jälkeeni uimaan.
Kun aloittelin talviuinteja, seurailin ensimmäisenä syksynä tarkkaan veden lämpötiloja. Nyt ne eivät varsinaisesti kiinnosta enää muuten kuin uteliaisuuden vuoksi (tänään n. 7 astetta). Sen sijaan seuraan tuulen voimakkuutta ja suuntaa. Etelätuuli tuo vauhdikkaana isot aallot, jolloin uiminen on räpiköintiä ja pinnalla pysyttelyä. Pohjoistuuli voimissaan taas paleltaa ja tahtoo viedä vaatteet rannalta mukanaan. Länsituuli on paras, sillä se jää laiturin taakse ja pitää merenpinnan tyynenä.
Tuulen lisäksi seurailen tietenkin sadepäivinä sateen kulkua. Siihen on olemassa loistava Ilmatieteen laitoksen Paikallissää-sovellus, joka näyttää sadepilvien kulun alueella seuraavan puolentoista tunnin ajan. Se pitää aina prikulleen paikkansa.
Tämä kuva ei tietenkään ole omasta uima-rannastani, vaan Dagmar Furuhjelmin taulu ”Venetsia”. Kävin nimittäin Amos Rexin uudessa (kummallisessa) näyttelyssä, joka ei säväyttänyt ollenkaan. Parasta olivat museon kokoelmat, joista tämäkin on peräisin.
Ajatukseni kuultiin
Kirjoittelin lauantaina siitä, miten olisin vähän kaivannut seuraa pääsiäisen aikana. Taivaan Isä taisi kuulla ajatukseni. Eilen nimittäin soitti ystävä, josta en ollut kuullut pitkään aikaan. Hänen soittonsa teki minut todella iloiseksi. Emme ole kovin usein yhteyksissä, mutta kun olemme, hän on aina valtavan rohkaiseva. Tuntuu, että hän uskoo minuun enemmän kuin minä itse. Tarvitsen sellaisia ihmisiä, joskin olisi hyvä, jos voisin uskoa itseenikin vähän enemmän.
Tämän lisäksi vaihdoimme viestejä toisen ystävän kanssa, joka vastasi pääsiäistervehdykseeni. Hänen kanssaan sovimme jo lounastreffit toukokuun alkupuolelle. On ihanaa, kun on jotain kivaa odotettavaa. Hänellä on ollut talven aikana kova koettelemus ja sen seurauksena ihmeellinen yliluonnollinen kokemus, josta odotan kuulevani lisää.
Aikani kuluksi testailin somessa näkemääni kikkaa avata tulppaanien terälehdet. Niistä syntyikin aika mykistävän kaunis näky!
Tulevaisuuden lupauksia
Hengellisesti omassa elämässä on tapahtunut viime kuukausina paljonkin uutta, mutta suurelta osin niin henkilökohtaista, etten pysty niitä vielä jakamaan julkisesti muille. Asioiden täytyy usein marinoitua pysyviksi ja lujiksi sekä oikealla tavalla ilmaistavaan muotoon. Eikä toisaalta sydämelle tulleita lupauksia ole edes viisasta jakaa, ennen kuin ne tapahtuvat ja muuttuvat todistuksiksi.
Mietiskelin rohkaisijaystävän kanssa sitä, josko alkaisin taas tehdä podcastia, edes kerran kuussa. Ajatus on välähdellyt mielessäni. Riittäisikö minulla sanottavaa – sellaista, jolla olisi jotain merkitystä? Jään kyselemään sitä itseltäni ja rukouksessa Jumalalta.
Olisitko sinä sellainen, joka kuuntelisi?
