Piparmintturaitainen silityspäivä

Keskiviikko 11.12.2024

Vedin tänään silityslaudan ja -raudan esiin ensimmäisen kerran sitten muuttoni viisi kuukautta sitten. Se ei kerro välttämättä siitä, että olisin laiska silittäjä (vaikka olen kyllä sitäkin), vaan pikemminkin siitä, että minulla ei ole paljon silitettäviä vaatteita. Tai jos on, käytän niitä aika harvoin, jolloin silitystarvettakin on harvoin.

Minähän en siis silittele liinavaatteita ja pyyhkeitä, alusvaatteista ja sukista puhumattakaan, vaikka monet tai jotkut niin tekevät. Luovuin liinavaatteiden ja pyyhkeiden silityksestä siinä vaiheessa, kun lapset olivat aivan pieniä ja tekemistä oli muutenkin ihan riittämiin. Jostain on itseään säästettävä, ja minun kohdallani se oli silitys.

Silitystapoja on monia

Kun olin aikanaan kesän -88 Saksan Schwarzwaldissa, minulla oli saksalainen kämppäkaveri, joka silitti sekä alushousunsa että nilkkasukkansa. Muistan pyöritelleeni silmiäni ihmetyksestä, sillä moista pikkutarkkuutta en ollut kotoa oppinut. En siis ole moiseen koskaan sortunut, vaikka pyrinkin huolehtimaan vaatteistani.

Toisaalta samana kesänä opin myös samassa hotellissa työskenneeltä miespuoliselta kollegalta, miten voi silittää tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti. Miehillä kun kyseisessä hotelliravintolassa oli työasuna vaihtoehtoisesti kauluspaita ja liivi tai kauluspaita ja pikkutakki (ja tietty alaosassa myös housut). Tämä ystävä opetti, että liiviä käyttäessään hän silittää paidasta sekä kauluksen, etumuksen että hihat, mutta kun päälle tulee takki, riittää, että silittää vain kauluksen ja etumuksen. Kaikki muu ryppyinen jää piiloon takin alle. Kätevää, vai mitä!

Sappisaippuaa ja joulumenoja

Tänään oli kuitenkin vähän siistittävä vaatteita, kun huomenna on tyttären valmistujaisjuhlat. Samalla silittelin pestyjä pöytäliinoja sekä kangasservietit jo valmiiksi joulua varten. Osa lautasliinoista lähti kylläkin uudelleen pesuun. Yritän vielä, josko sappisaippua irrottaisi likaisista suupielistä servietteihin pinttyneet tahrat. Voi olla toivoton yritys, mutta liotellaan, liotellaan… Sappisaippua on muuten minulle uusi – ja tehokkaaksi todettu – tuttavuus, vaikka onkin vanha kikka, jonka juuret juontavat jopa 1700-luvulle.

Tulevina päivinä, kuten joulukuulle on tyypillistä, on taas monenlaista ohjelmaa. Kuluneella viikolla oli ilo tavata pitkästä aikaa vanhaa työkaveria. Lauantaina mennään anopin kanssa joululounaalle Ateljé Finneen, ja sunnuntaina on Sortavala-seuran joulujuhla. Sekin anopin kanssa; minulla kun ei tunnetusti ole karjalaisia juuria, toisin kuin hänellä. Ensi viikolla on vielä jouluinen konsertti Uspenskin katedraalissa, jonne olen menossa erään uusimman tuttavuuteni kanssa. Häneen olen tutustunut seurakunnassa, jossa olen käynyt viimeiset kolme kuukautta.

Makeat piparmintturaidat

Mutta miksi silityspäivä oli piparmintturaitainen? Sellaiseksi se muuttui, kun noudin illansuussa automaattiin saapuneen paketin. Äidiltä oli tullut kaksi paria jouluisia villasukkia, joiden kauniit värit ja kuviot toivat mieleen piparmintturaidat. Ne tekivät päivästä makean.

Äidin lähettämät piparmintturaitaiset joulusukat tekivät silityspäivästä makean.

Olisipa itsellä samanlainen kutomisen taito (tai viitseliäisyys)! Äidille se on kuulemma ilo ja mukavaa tekemistä vaikka televisiota katsellessa. Hän kun naisena kykenee tekemään kahta asiaa yhtä aikaa. 

Sukkia vähävaraisille

Olin aivan häkeltynyt, kun kuulin, että äiti on tänäkin vuonna kutonut toista sataa paria sukkia, pipoja ym. kudonnaisia Operaatio Joulun Lapsi -keräykseen, jonka avulla annetaan joululahja Euroopan vähävaraisille lapsille. Heille viedään sekä ikätasoon sopiva joulupaketti että evankeliumin ilosanoma, tänä vuonna Romaniaan, Moldovaan ja Ukrainaan. 

Näitä äidin kaltaisia hiljaista hyvää tekeviä on monia. He eivät pidä itsestään ääntä, mutta jättävät salaa jälkensä toisten elämään lahjojensa avulla, rukoillen tai muuten omastaan antaen. Mutta vaikka me ihmiset emme sitä näkisi, Jumala näkee kaiken.

Totisesti minä sanon teille:
kaikki, mitä olette tehneet yhdelle
näistä minun vähimmistä veljistäni,
sen te olette tehneet minulle.
– Matt. 25:40; 33/38