Onko rikkaat unohdettu oman vaurautensa varaan?

En muista, että olisin koskaan kuullut yhdessäkään seurakunnassa rukoiltavan erityisesti rikkaiden puolesta. Köyhien, kärsivien ja ahtaalla olevien puolesta sen sijaan rukoillaan usein. 

Mahtaako se johtua siitä, mitä Jeesus sanoi: ”Kuinka vaikea onkaan niiden, joilla on tavaraa (ja jotka luottavat tavaraansa), päästä Jumalan valtakuntaan!” (Mark. 10:23–24). Kamelin on kuulemma helpompi mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan (Mark. 10:25).

Turha edes yrittää?

Tarkoittiko Jeesus siis, että kun homma kerran on niin vaikeaa, ei kannata edes yrittää? Ei tarkoittanut, sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta. Eikä meitä kristittyjä ole kutsuttu tekemään vain sitä, mikä on helppoa, vaan sitä, mikä on oikein ja Jumalan tahdon mukaista. Jeesus kehotti meitä menemään ja tekemään kaikki kansat Hänen opetuslapsikseen (Matt. 28:19). Ei Hän erotellut näiden kansojen joukosta rikkaita ja vähemmän rikkaita ihmisiä toisistaan ja laittanut toisia sulkeiden sisään, vaan käsky koski paitsi kaikkia kansoja, myös kaikkia niiden kansojen ihmisiä.

Maallisesta vauraudesta nauttiva ihminen tarvitsee Jeesusta ja pelastusta aivan yhtä paljon kuin köyhäkin. Rikas ja köyhä ovat ilman Jeesusta aivan yhtä köyhiä. Sillä kuten joku vauraan Rockefellerin suvun jäsenistä on sanonut, ”ei kukaan ole niin köyhä kuin se, jolla on vain rahaa”. Toisin päin käännettynä: ihminen on rikas, vaikka hänellä ei olisi mitään muuta kuin Jeesus (Luuk. 18:22). 

Ei kukaan ole niin köyhä kuin se,
jolla on vain rahaa.
– Rockefeller

Rikkauksissa Jumala unohtuu

Maallisella mammonalla voi tietenkin luoda itselleen elämän, jossa rahahuolet eivät paina. Voi ympäröidä itsensä mukavuuksilla, joiden keskellä ei tunne tarvitsevansa muuta. Rahat ja omistukset nähdään turvaverkkona pahan päivän varalle. Meille ihmisille on tyypillistä, että Jumala tahtoo unohtua silloin, kun asiat luistavat hyvin ja elämä hymyilee. Vasta kun eteen tulee tilanne, josta ei selviä rahalla tai omin voimin ja järjen päätelmin, ihminen alkaa kysellä, onko sittenkin joku itseä suurempi, jotain yliluonnollista, jonka apuun voisi vedota ja johon turvautua.

Ihminen on rikas,
vaikka hänellä ei olisi
mitään muuta kuin Jeesus.

Mutta miksi me emme sitten seurakunnissa rukoile näkyvästi myös varakkaiden ihmisten pelastusta? Tai miksi katuevankelioinnit tapahtuvat usein alueilla, joilla liikkuu päihteiden käyttäjiä tai muuten elämän murjomia ihmisiä? Miksi ilosanomaa ei pysähdytä jakamaan eliittikaupunginosien kulmilla? Eivät päihteet tai synnin rikkoma elämä sielläkään harvinaisia ole. Ihmissuhteet sekä fyysiset ja henkiset terveyshaasteet ovat yhtä vaikeita maalliseen statukseen katsomatta. 

Johanneksen kirkko Helsingin Ullanlinnassa.

Jokaisessa on tila Jumalalle

Rikkaan ihmisen sisällä on sama Jumalalle varattu tila, joka odottaa vain täyttymistään. Niin kauan kuin Jeesus ei saa sitä täyttää, ihminen kokee tyhjyyttä ja etsii, millä sen täyttäisi, tai sitten turruttaisi, niin ettei kaipausta tunnu. Yleensä keinot vain ovat kovin lyhyen aikaa kantavia: työtä, ihmissuhteita, tavaraa, asemaa, päihteitä, ihmisten arvostusta, titteleitä, lisää vaurautta.

On täyttä harhaa tai tekosyytä ajatella, että rikkaan elämä olisi automaattisesti helppoa. On myös erehdys kuvitella, että rikas olisi välttämättä ahneempi kuin köyhä. Vähävaraisena ihminen saattaa puhua rahasta ja ajatella sitä (tai sen puutetta) jatkuvasti. Lisäksi päälle saattaa tulla kateus siitä, että toisilla on enemmän kuin itsellä. Olipa rikas tai köyhä, ahnehtimisen ja kateuden hedelmä on mätää. 

Ehkä myös kristittyinä ajatellaan, että ei rikas meidän todistuksiamme kaipaa. Hänellähän on kaikki ainakin ulkoisesti hyvin. Kenties, mutta eihän meidän tulisi katsoa vain sitä, mikä on silmin nähtävää, vaan ymmärtää ihmisen sydämen tilaa. Jos sieltä ei löydy Jeesusta, tarvitaan evankeliumia, rakkautta, armoa ja sovitusta. Vasta sitten voi ymmärtää myös vaurautensa lahjana ja oppia käyttämään sitä viisaasti ja Jumalan tahdon mukaan.