Nauti ja iloitse

Saarnaajan kirja on uskoni alusta asti ollut yksi lempikirjoistani. Joku voi pitää sitä pessimistisenä, katkerana ja epätoivoisena tilityksenä, mutta itse olen löytänyt siitä syvää viisautta ja realistisuutta yhtä lailla kuin  toivoa ja iloa. Tänään kirjassa puhutteli juuri iloitseminen ja elämän hemmotteluhetket, joista niistäkin saadaan täällä aina välillä kiitollisina nauttia.

”Minä tulin tietämään, ettei heillä ole muuta onnea kuin iloita ja tehdä hyvää eläessänsä. Mutta jokaiselle ihmiselle on sekin, että hän syö ja juo ja nauttii hyvää kaiken vaivannäkönsä ohessa, Jumalan lahja.” (Saarn. 3:12–13) 

Ei tietenkään ole tarkoitus, että ihminen vain syö ja juo ja nautiskelee mukavuuksista irrallaan vastuusta ja velvollisuuksista, sillä eihän ”ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee” (Matt. 4:4). 

Mutta ei ole myöskään tarkoitus, että elämä on pelkkää työtä ja vaivannäköä, ankeutta, raskaiden vastuiden kantamista ja koettelemusta toinen toisensa perään. Todellisessa elämässä on molempia, ja kun Saarnaaja etsi viisautta, hän joutui toteamaan, että kaikki – kaikki – on turhuutta ja tuulen tavoittelua. 

Miksi siis tehdä kumpaakaan tai ylipäänsä mitään? Elämähän on  pelkkää epätoivoa. 

Ei ole silloin, kun muistamme, että kaikki on Jumalan lahjaa ja tulee Jumalan kädestä ja sallimana, niin hyvä kuin pahakin. Siksi Saarnaaja kehottaa etsimään Jumalaa jo nuorena sekä muistamaan Luojaamme ja pitämään Hänen käskynsä, ennen kuin hopealanka katkeaa.

Sen oppineena hänkin ylisti iloa, ”koska ei ihmisellä auringon alla ole mitään parempaa kuin syödä ja juoda ja olla iloinen; se seuraa häntä hänen vaivannäkönsä ohessa hänen elämänsä päivinä, jotka Jumala on antanut hänelle auringon alla.” (Saarn. 8:15)

”Tule siis, syö leipäsi ilolla ja juo viinisi hyvillä mielin, sillä jo aikaa on Jumala hyväksynyt nuo tekosi. Vaatteesi olkoot aina valkeat, ja öljy älköön puuttuko päästäsi.” (Saarn. 9:7–8)