Naiset ensin

Maanantai 19.5.2025

Aamusella syöksyin kaupassa vapaalle kassalle, johon kulman takaa tulikin yhtä aikaa iäkäs herra. Pahoittelin ryntäystäni ja annoin hänelle tilaa, että hän voisi mennä ensin. Mutta ei, herra kieltäytyi kunniasta todeten iloisesti hymyillen: ”Naiset ensin!”

Kiittelin ystävällisyydestä jo kauniisti harmaantunutta miestä. Olisi pitänyt muistuttaa, että herrasmies on aina herrasmies, vaikka olisi vähän vanhempikin. Tai ehkä etenkin, koska hän on vähän vanhempi. Tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta, kun itseäni huomattavasti vanhempi mieshenkilö ei suinkaan vetoa ikäänsä etuoikeutena, vaan huomioi minua nuorempaa naiseuteni tähden: päästää edellään bussiin, auttaa takin päälle, avaa oven jne.

Otan tällaiset kohteliaisuudet aina ilomielin vastaan. Minusta ne ovat jotain, minkä toivoisin säilyvän ikuisesti kaiken tasa-arvorummutuksen keskellä.

Itselliset nykynaiset jäävät kauniista paitsi

Ajattelen välillä surumielin niitä nykynaisia, jotka kieltäytyvät kohteliaista huomionosoituksista, koska osaavat itsekin laittaa takkinsa päälle, avata ovensa tai kykenevät maksamaan ravintolalaskunsa. He jäävät paitsi paljosta kauniista ihmisten välisessä yhteydessä. Samalla he riistävät miehiltä mahdollisuuden usein varsin yksinkertaisiin huomionosoituksiin. Tai siis niiltä miehiltä, jotka lasken herrasmiehiksi.

Aamusella olin nimittäin myös pitkästä aikaa metrossa ruuhka-aikaan, kun vaunut ovat täynnä eikä istumapaikkoja riitä kaikille. Kun paikka sitten vapautui, näin käytävällä seisoneen naisen astuvan sitä kohti, mutta eipä onnistunut; keski-ikäinen mies ryntäsi vauhdilla hänen edestään vapautuneelle istumapaikalle.

Olen huomannut, että täydessä metrossa istumapaikan luovuttaminen esim. vanhemmalle ihmiselle, saatika naiselle, on harvinaista. Itse muistan muutaman vuoden takaa, etten saanut ruuhkametrossa paikkaa silloinkaan, kun kuljin kyynärsauvojen kanssa.

Se on tietenkin ymmärrettävää, kun suurin osa matkustajista tuijottaa vain herkeämättä kännykkäänsä. 

Harvassa ovat ne ihmiset, jotka julkisissa liikennevälineissä vielä katselevat vain maisemia, toisia ihmisiä tai vaikkapa lukevat kirjaa. Koska olen ollut aina pieni kapinallinen, teen aina yleensä jotakin niistä kolmesta sen sijaan että tuijottelisin kännykkääni.