Kyse on yksin rakkaudesta
Kaikkien omien pelkojen ja epävarmuuksien keskellä yritän aina muistaa, että ”Jumala on rakkaus” ja että rakkaudessa ei ole pelkoa (1. Joh. 4:8, 18). Se tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että mikään pelko ei tule Jumalalta, eikä Hän pelottele meitä, vaikka usein niin luulemme. Pelko ei ole keino, jota Hän käyttää puhuakseen meille. Hän saattaa kyllä ottaa meitä kiinni tekemisistämme tai tekemättä jättämisistämme, mutta Hän ei pelottele.
Pelko on negatiivisten tunteiden sateenvarjo
Se on hyvä muistaa silloin, kun ahdistaa, tuskastuttaa, huolettaa ja paniikki kasvaa. Pelko on nimittäin tunne, jonka alle mahtuu monta muutakin olotilaa. Se on kuin sateenvarjo, jonka suojissa lymyilee stressiä, murehtimista, sekavia ajatuksia, varuillaan oloa, pakkomielteisyyttä ja jopa harhaluuloja ja fobioita. Kaikkien niiden takana on usein pelko jostakin tuntemattomasta, tulevasta tai uhkaavasta.
Mutta niissä hetkissä Jumala ei ole alullepanija, koska kerran rakkaudessa ei pelkoa ole. Jumala ei vain anna meille rakkautta, vaan Hän on itse Rakkaus. Pelossa taas on ”rangaistusta” (1. Joh. 4:18), joka piinaa meitä, kuten englanninkielinen raamatunkäännös kuvaa (torment).
Pelkoa ei rakkaudessa ole, vaan täydellinen rakkaus karkoittaa [sic] pelon, sillä pelossa on rangaistusta; ja joka pelkää, se ei ole päässyt täydelliseksi rakkaudessa. Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.
(1. Joh. 4:18–19)
Rakkaus ajaa pois pelon
Ensimmäisen Johanneksen kirjeen jakeissa on meille valtava rohkaisun viesti. Siinä puhutaan juuri Jumalan rakkaudesta, joka siis on ”täydellinen” – toisin kuin se rakkaus, mitä me niin usein ympärillämme näemme tai vastaanotamme. Ihmisrakkaus ei koskaan kykene samaan, ja siksi onkin usein vaikea ymmärtää Jumalan rakkauden kokonaisvaltaisuutta ja suuruutta. Täydellisyyttä. Se kun on kaikkea, mitä voisimme rakkaudelta toivoa.
Ihmisrakkaudesta poiketen Jumalan täydellinen rakkaus ”karkoittaa [sic] pelon”. Ihmisen rakkaus voi epätäydellisyydessään satuttaa, ahdistaa ja luoda uhkakuvia, mutta Jumalan rakkaus valtaa tilan ja oikein ajaa pois pelon – karkottaa stressin, murheen ja turhan varovaisuuden taustalla irvistelevän pelon.
”Jumala on rakkaus”, ja ”pelkoa ei rakkaudessa ole” (1. Joh. 4:8, 18)
Täydellinen rakkaus ei vaadi
Siksi on hyvä kysyä itseltään pelon hetkellä, mikä minulta on jäänyt ymmärtämättä Jumalan olemuksesta? Sillä silloin ei ole ”päässyt täydelliseksi rakkaudessa”. Jumalan rakkaus ja hyvä tahto ei ole täysin kirkastunut eikä ihminen ole vapautunut luottamaan Jumalan Sanan runsaisiin lupauksiin siitä, että Hän on meidän turvamme ja pitää meistä huolen. Jokaisesta yksilöllisesti.
On hyvä muistaa myös, että ensin oli Jumala ja Hänen rakkautensa meitä kohtaan, ja vasta sitten me ja meidän rakkautemme Häntä kohtaan. Jo silloin, kun vielä käänsimme Hänelle selkämme, Hän rakasti meitä. Ja Hän rakasti ja rakastaa meitä silloinkin, kun yritämme vakuutella Hänelle rakkauttamme teoillamme, rukoilemalla riittävästi, lukemalla Raamattua tarpeeksi ja elämällä elämäämme Hänen tahtonsa mukaan. Se kaikki on vajavaista rakkautta eikä Hän sitä meiltä rakkautensa vastineeksi vaadi.
Mutta Hänen rakkautensa saa meidät haluamaan Hänen läheisyyttään, Hänen äänensä kuulemista ja yhteyttä Hänen kanssaan. Jumalan rakkaudessa ja sen vaikutuksesta mekin voimme rakastaa Häntä, itseämme ja läheisiämme, niin kuin Jeesus on meille opettanut.
