Kylmää kyytiä villasukissa

Tiistai 18.11.2025

Kylmää kyytiä, lukee osuvasti erään firman kylmäkuljetusautojen kyljessä. Samanlaista oli kyyti tänään pyöräillessäni meriuinnin jälkeen päin pohjoisesta puhaltavaa vastatuulta. Eilen ennustamani ensilumikin oli heittänyt vähäsen hippusiaan nurmille ja pyöräreitille.

Vesi tuntui kalseammalta kuin mitä paikalla ollut toinen uimari väitti. Muutaman vuoden kokemuksella sanoisin, että se oli kyllä kylmempää kuin kahdeksanasteista. Ainakin muilla rannoilla merivesi liikkuu Helsingissä jo viiden kuuden asteen lukemissa. Se oli minunkin perstuntumani (pardon my french!).

Pyörä on siis kai laitettava vähitellen talviteloille. Se on harmi, sillä pieni pyöräily virkistää niin mukavasti, mutta kun naama ei enää kestä. Varpaitakin vähän lenkkarien sisällä palelsi, vaikka oli villasukat jalassa.

Virkaten ja kutoen

Villasukista tulee mieleen yllätyksellinen kohtaaminen sunnuntaina, kun olin matkalla anopin jouluglögeille. Korkeavuorenkadulla nuori suomenruotsalainen perhe pysäytti ja kysäisi, onko ”virka” suomeksikin ”virkata”. Onhan se.

Siitä lähti spontaani keskustelu, jossa neuloimme ja kudoimme ja jaoimme kokemuksia äitien tekemistä villasukista samalla, kun kuljimme hetkisen yhtä matkaa kohti keskustaa. Oli ihana, avoin ja iloinen perhe! Toivon heille kaikkea hyvää.

Mainitsin heille, että lapsuudessa meillä päin Pohjanmaalla yleensä kudottiin sukkia, harvemmin neulottiin. Neulominen liittyi pikemminkin koneella tai käsin ompeluun. Sukkien kutominen on muuten mielenkiintoinen sukupolvikysymys. Tuntuu, että se on aina ikään kuin suvun vanhimman sukupolven harteilla. Olenkin iloinen, että äiti hoitaa meillä vielä sen, eikä minun ole tarvinnut lähteä muistelemaan, miten se kantapää tehtiinkään. Toisaalta, se voisi olla pitkästä aikaa hauskaakin puuhaa. 

Äiti hoitaa meillä sukkien kutomiset mallikkaasti. Juuri toissa viikolla laitoin menemään mittoja, jos vaikka saisin istuvat joulusukat. Palvelu on niin hyvää, että yleensä saa itse valita värinkin. Tänään jalassa lämmittävät harmaa-valkokirjavat, ja hyvin lämmittävätkin. Kiitos, äiti!