Kohti talvea ja unelmia
Lauantai 27.9.2025
Pari viikkoa takaperin juhlin sitä, että kesä tuli takaisin. Nyt voisin juhlistaa sitä, että talvea kohti mennään. Kävin pitkästä aikaa aikaisin aamusta uimassa ja palelin. Lämpöä oli vain vaivaiset viisi astetta, tuuli osui pohjoisesta, ja vesi oli jäähtynyt kymmenasteiseksi. Olin pukeutunut aivan liian kevyesti uinnin jälkeistä kohmeisuutta ajatellen. Piti jopa skipata tavallinen fillarikierrokseni Kaivarin ympäri, vaikka aurinko oli juuri nousemassa lämmittämään. Kun oli niin vilu.
Aamu-uinnilla vedessä oli seurana kuusi joutsenta: pariskunta ja neljä poikasta. Kaikki olivat jo samankokoisia, mutta poikaset olivat edelleen harmaita. Pyörälenkillä näin toisen poikueen: aikuiset ja kaksi harmaapeitteistä isoa poikasta. Joutsenpäivä!
Kotona hautauduin karvahupparin sisään ja puin jalkaan villasukat ja niiden päälle vielä kummitädin kutomat villatossut, jotta lämpenisin. Oltiin jo pitkällä aamupäivässä, kun vilunväreet alkoivat helpottaa ja tarkenin lähteä pyörälenkille.
Vieraita ja uusia projekteja
Tavallinen parinkymmenen kilometrin lenkkini tuntui tänään raskaalta. Se johtunee siitä, että kuntoliikunta on parin viime viikon aikana jäänyt vähiin. Tässä iässä se vähäinenkin kestävyys tuntuu repsahtavan hetkessä.
Toissa ja viime viikolla oli yövieraita useamman päivän ajan, oli ajatuksia vieviä projekteja, rapukekkereitä ja ystävätapaamisia. Ja jos vapaahetkiä jäi, ne menivät sadetta pidellessä. Siksi hikiliikunta oli niin vähissä. Mutta olen innoissani varsinkin eräästä alkaneesta projektista, joka saattaa toteuttaa yhden pitkäaikaisen unelmani.
Unelmien odotusta
Kuulostan rasittavan salaperäiseltä, mutta en halua puhua asiasta vielä tarkemmin. Kerron kyllä sitten, kunhan työ etenee sopivaan pisteeseen. Mutta se on jotakin, mitä olen odottanut pitkään, ja se on jotakin, mihin koen voivani panostaa keskittyneesti. Siinä on ideaa, haastetta ja selkeä tarkoitus. Paljolti kaikkea sitä, mitä olen kauan etsinyt.
Siksi uskon edelleen vahvasti siihen, että meidän tulee odottaa oikeita asioita eikä säntäillä hädissään tekemään jotain, mitä Jumala ei ole meille suunnitellut ja valmistanut. Ne valmistusajat saattavat tietysti välillä olla pitkiä, mutta lopputulos on aina palkitseva. Siihen viittasi myös raamatunlause, jonka juuri eilen sain:
Heitä työsi Herran haltuun, niin sinun hankkeesi menestyvät.
– San. 16:3; 33/38
