Katsoin kuvaani peilistä

8.4.2025

Katsoin iltapäivällä kuvaani peilistä. Ikä on ollut tänään vahvasti esillä. Kävin nimittäin tapaamassa anoppiani, joka täyttää 95 vuotta. Minulla on vielä pitkälti matkaa siihen, enkä edes tiedä, kuinka kauan matka vielä jatkuu. Se voi loppua hetkenä minä hyvänsä tai jatkua pitkäänkin.

Miksi juuri silmäpussit?

Peilistä näen kuvani, joka on joka päivä ja eri vuorokaudenaikoina erilainen. Aamulla tukka on takaraivolta pystyssä ja muutenkin miten sattuu. Silmät ovat usein aavistuksen turvoksissa illalla lotratun silmävoiteen vuoksi, sillä se leviää jostain syystä aina silmistä myös niiden ympärille. Se ei näytä hyvältä, sillä kyse ei siis ole silmänympärysvoiteesta, vaan silmään levitettävästä voiteesta hoitamaan kuivuutta ja jatkuvaa tulehdusta. Jos yö on mennyt katkeilevilla unilla, silmien turvotus on tietenkin muhkeampaa, ainakin alapuolelta.

Miksi ihmeessä Jumala keksi silmäpussit? Hän on tietysti luonut meidät pienintä yksityiskohtaa myöten, mutta tämän yksityiskohdan olisi voinut jättää tekemättä. Vaikka todellisuudessa kyseinen luomus taitaa olla ihmistekoa; mitä lie stressiä, unettomuutta, vääränlaista ravintoa, sun muuta holtittomuutta. Paratiisissa ei tainnut olla silmäpusseja, tai ainakaan Raamattu ei niistä kerro.

Ehostettu päivänäkymä

Näin päivällä näkymä peilistä on vähän erilainen, etenkin kun kävin syntymäpäivätervehdyksellä anopin luona ja sorruin oikein ehostamaan kasvojani. Sekin alkaa olla melko turhaa touhua, kun ei ilman silmälaseja juuri näe, mitä on tekemässä.

Muistan yhä, kun muutimme lasten kanssa uuteen asuntoon Roihuvuoressa, ja naureskelin kylpyhuoneessa olleelle suurentavalle peilille. Kuka sellaistakin tarvitsee! Ei naurata enää – tarvitsen sitä enemmän kuin kehtaan myöntää.

Mutta kun on onnistunut tasoittamaan kasvojen kirjavuuden astetta tasaisemmaksi sekä sivelemään ripsiin väriä ja taivuttamaan ne kauniille kaarelle ylöspäin, niin ainakin ripset erottuvat kohtuu hyvin kasvoista, jotka muualta vetäytyvät vuosi vuodelta enemmän alaspäin.

Iloiset rypyt

Ryppyjä silmien ympärillä on paljon, mutta ne saavat mennä iloisten hetkien piikkiin. Sopiva kasvojen pyöreys kuulemma auttaa ryppyihin, mutta en kaipaa naamaani yhtään enempää pyöreyttä, sillä sitä on muualla jo aivan tarpeeksi. Liikaakin, jos minulta kysytään.

On vaikea tottua kehoon, joka ei näytä enää samalta kuin vielä vajaat kymmenen vuotta sitten, ja siihen asti noin 20 vuotta. En ole varma, totunko uusiin muotoihin koskaan. Kurinalaiset dieetit eivät jaksa innostaa, kun elämä (ja herkuttelu) maistuu niin hyvältä. Ja liikunta, jolla ennen kykeni pitämään painon kurissa, vaikka olisi vähän herkutellutkin, on erinäisten liikuntaelinvaivojen takia nykyään harvahkoa tai ainakin hidastempoista ja melko ponnetonta. Sillä ei enää pidetä ruodussa mitään.

Jos ikää karttuu, edessä on kuitenkin myös aika, jolloin kaikki lihasmassa surkastuu, ruokahalu vähenee, ja ylimääräinen rasva katoaa siinä samalla. 95-vuotias anoppinikin on vähitellen kuihtunut kovin pieneksi ja hennoksi, vaikka syökin hyvin ja terveellisesti. Kovin tanakoita ysikymppisiä tapaa harvoin.

Iltanäkymät

Illan tullen, kun vaahdotan pois kaikki maskit, paljastuvat jälleen omanikäisille tutut punoitukset ja epätasaisuudet. Silloin peili muistuttaa muutaman vuoden takaisesta ilmaisesta ihoanalyysistä, johon sorruin osallistumaan.

Ensimmäisenä siloposkinen ja vahvasti meikattu nuori nainen räpsäytti lähietäisyydeltä alaviistosta kuvan kasvoistani. Sitten hän läväytti sen isolle näyttöruudulle ruotien kaikki pienimmätkin ongelmat ja repsotuskohdat muistutellen siitä, mitä olisi pitänyt tehdä, jotta tältä olisi vältytty. Se kuulosti niin hirvittävältä ja nöyryyttävältä, että melkein purskahdin itkuun. 

Aivan niin ankara en jaksa itselleni olla. Vaikka vertailu muihin ihmisiin on turhaa, useimmiten saa kuitenkin vielä todeta, että näyttää nuoremmalta kuin joku itseä kymmenen vuotta vanhempi. Sitä paitsi ikä ei ole sitä, kuinka vanha olet, vaan sitä, kuinka monta vuotta olet nauttinut elämästä.

Ja kun tulee nukkumaanmenon aika ja yö koittaa, valot sammutetaan, eikä silloin näy rypyn ryppyä. Pelkkiä unia, jos ilman silmälaseja niitäkään.