Jälleen vedenjakajalla

Olen taas kerran elämässäni vedenjakajalla. Edellinen vastaavaa suuruusluokkaa oleva tilanne oli kahdeksan vuotta sitten, kun olin juuri myynyt asuntoni ja ihmettelin, mitä minun oikein seuraavaksi olisi tarkoitus tehdä. Asuntoni myin vain, koska olin kokenut puolen vuoden ajan Jumalan kehottavan ja johdattavan niin. Syytä moiselle kehotukselle en kuitenkaan tiennyt.

Ihmettelen saamaani uskoa

Tänä päivänä en ymmärrä, miten uskoni riitti. Miten ihmeessä rohkenin laittaa asunnon myyntiin tietämättä, minne muuttaisin ja miksi? Kun asunto sitten meni kaupaksi muutamassa päivässä, olin tilanteessa, jossa minulla oli kolme kuukautta aikaa selvittää se itselleni ja lapsilleni. Odotin vastausta Jumalalta, sillä Hän oli ainoa, joka sen tiesi. 

Se oli paikka vedenjakajalla, merkittävässä muutos- ja ratkaisutilanteessa, Punaisenmeren virtaavan veden äärellä, kun ylitys näytti ihmisen silmin mahdottomalta. 

Kaikki tarjoukset eivät ole ratkaisu tilanteeseen

Niiden kolmen kuukauden aikana usko ja epäusko vaihtelivat. Olin siunattu, kun minulla oli rohkeita, uskosta eläviä rukousystäviä. Heidän armolahjojensa kautta sain suurta rohkaisua ja selkeitä askelmerkkejä. Sain varoituksen sanoja siitä, että monet ihmiset tarjoaisivat minulle ratkaisumalleja, mutta niihin ei pitäisi tarttua. Niin tapahtuikin. Mutta sain myös vahvistuksen, että Herra itse osoittaisi tahtonsa, ja se olisi niin selkeä, etten voisi erehtyä. Asiat ratkeaisivat yhtä sulavasti kuin jos heittäisin koripallon sukkana koriin. 

Juuri niin kävi. Kolme viikkoa ennen kuin vanhan asunnon piti olla tyhjä, sain selkeän vastauksen, pakkasin asuntoni, irtisanouduin työstäni ja muutin pois Helsingistä. Ja parin kuukauden kuluttua muutostani Jumala avasi syyn muutolle ja tehtävän, jossa sain palvella kolmatta vuotta.

Uskoako vai ratkoako itse?

Nyt tilanne on vastaavan kaltainen. Olen pisteessä, jossa selviytymiseni edellyttää jotakin muutosta elämäntilanteeseeni. Minulla on kaksi vaihtoehtoa. Uskoako Jumalan ihmeisiin, kun ratkaisu näyttää ihmisen silmin täysin mahdottomalta, vai lähteäkö ratkomaan elämäntilannetta omalla järjellä ja omin voimin – tietämättä kuitenkaan tarkasti, mitä edes haluaa tai mihin suuntaan pitäisi toimia?

Jos lähtisin matkaan omin voimin, tekisin sen vain tavoitellakseni rahaa ja elantoa ja saadakseni ajoittain ahdistavaan tilanteeseen nopean ratkaisun – jotain näkyvää, jotta olisin kuten muutkin, en erottuisi massasta, vaan olisin sosiaalisesti kelpo ja ”normaali”. Mutta eihän Jumala meitä siihen kehota, vaan sanoo: ”Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin teille annetaan lisäksi myös kaikki tämä.” (Matt. 6:33; RK.) 

Kaikki tämä, ennen kaikkea

”Kaikki tämä” tarkoittaa sitä, mitä me söisimme tai joisimme tai päällemme pukisimme. Silti henki on enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet (Matt. 6:25). Ei meidän pidä niitä jatkuvasti murehtia. Taivaallinen Isä tietää hyvin, että me niitä täällä maailmassa tarvitsemme. Ne tarpeet voi ja saa vain viedä kiittäen rukouksessa tiedoksi Jumalalle (Fil. 4:6). Hän huolehtii meistä. Siksi Hän huolehtii myös minusta.

Toisekseen Jeesus kehottaa meitä etsimään Jumalaa ”ennen kaikkea”. Se tarkoittaa ensin, ennen kuin etsimme tai teemme mitään muuta.

”Jos”-sanassa on epäuskoa

Jeesuksen edessä riivatun pojan vanhempi pyysi, että ”jos sinä voit jotakin, niin auta ja armahda” (Mark. 9:22; RK). ”Jos” on sana, jossa voi olla yhtä aikaa luottamusta ja epäuskoa.  Se voi kuulostaa nöyrältä Jumalan tahtoon taipumiselta, mutta samaan aikaan siihen sisälty ehdollisuus siitä, josko Herra ylipäänsä tahtoo ja pahimmillaan, josko Hän edes kykenee ihmeisiin, jota tilanteemme saattaa vaatia. Jeesuksen vastaus siihen oli kuitenkin yksinkertainen eikä siinä ole sijaa epäilykselle: ”Jos voit! Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” (Mark. 9:23; RK.)

Kauan sitten – silloinkin vedenjakajalla ollessani – Jumala puhui rukouksessa, että Hän täyttää minun jääkaappini ja vaatettaa minut ja minun lapseni. Hän ei ole missään vaiheessa perunut tätä lupaustaan, ja siksi saan uskoa, että Hän toimii niin jatkossakin. 

”En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.” (Hepr. 13:5; RK.) Niissä sanoissa saa riippua niin pienellä kuin suurellakin vedenjakajalla, silloin kun vesi virtaa edessä vielä valtoimenaan eikä kuivaa maata näy.