Itselleni

Otin tänään hetken aikaa itselleni – Marcuksen kanssa. Istuimme eräässä Korkeavuorenkadun kahviloista cappuccinon äärellä ja nautimme kahvilan vaimeasta puheensorinasta ja hänen mietteistään. 

Ajatukset on kirjoitettu ylös melkein 2000 vuotta sitten, mutta ne ovat kestäneet aikaa poikkeuksellisen hyvin. Julkaistavaksi niitä ei koskaan tarkoitettu, vaan ne oli kirjoitettu omaa parannuksentekoa varten. Siitä siis keisari Marcus Aureliuksen kirjan suomenkielinen nimikin – Itselleni.

Kirja oli ollut toivelistallani jo jonkin aikaa, ja kun perjantain ruokaostosten päätteeksi piipahdin viereisessä kirjakaupassa, hyllyssä oli kuin minua varten vain yksi ainoa kappale. Kun sen ulkoasukin vielä oli niin harmonisen tyylikäs, se tarttui väkisinkin mukaan (toki maksettuna).

Elämässä tavoiteltavaa

Kirjoituksiinsa keisari Marcus Aurelius on tallentanut mietelmiä asioista ja ominaisuuksista, joita haluaisi elämässään joko tavoitella tai jotka oli jo tavoittanut. Aurelius edusti stoalaista filosofiaa, enkä suinkaan jaa kaikkia hänen ajatuksiaan etenkään jumaluudesta. 

Silti hänen teksteistään ja muilta filosofeilta lainaamistaan ajatuksista löytyy paljon sellaista, mihin voin kristittynäkin helposti yhtyä, kuten vaikka ”pidättäytyminen turhasta touhotuksesta”. Voiko sitä paremmin sanoa! Yhteiskunnassa, perheissä ja jopa seurakunnissa touhotetaan sen tarkemmin miettimättä monenmoisen turhan asian parissa, vaikka niiden tuloksena ei synny kummoistakaan hedelmää, vaan lähinnä väsymystä ja turhautumista. Pitäisi kysyä Aureliuksen kirjoitusten mukaan: ”Onko tämäkin varmasti välttämättömyys?”

Kiireettömyyden ihanne

Saatamme ajatella, että nykyaika on kiireistä, mutta jo tekstien kirjoitusaikaan 100-luvulla Aurelius muistutti itseään siitä, ettei pitäisi usein ja ilman pakottavaa syytä sanoa kenellekään ”Olen nyt kiireinen”. 

Sen sijaan jokaisen pitäisi hänen mukaansa suoda itselleen ”kiireettömyys oppia jotakin uutta, jotakin hyvää, ja [lakata] kieppumasta ympäri”. Sen, mitä hän ympäri kieppumisella mahtoi tarkoittaa, voi jokainen päätellä kohdallaan, mutta se on hauskasti ilmaistu, ja minä ainakin voin löytää elämästäni tilanteita, kun olen jäänyt jostain syystä kieppumaan ympäri.

Keisarin perushyveet ovat raamatullisia

Keisarilla oli kolme perushyvettä: kohtuullisuus ja itsehillintä, oikeudenmukaisuus sekä totuus. Hän ei ollut kaukana Raamatun ajatuksista kirjoittaessaan, että ihmisillä pitäisi olla halu ja valmius ”sovintoon niiden kanssa, jotka ovat kiukutelleet ja käyttäytyneet loukkaavasti, niin pian kuin he itse sitä haluavat”.

Toinen varsin raamatullinen totuus on, että ”kuolema ja elämä, kunnia ja kunniattomuus, vaiva ja nautinto, rikkaus ja köyhyys – kaikki nämä kohtaavat yhtäläisesti sekä hyviä että pahoja”. Raamatussa nimittäin todetaan, että ”kaikkea voi tapahtua kaikille. Sama kohtalo on vanhurskaalla ja jumalattomalla, hyvällä, puhtaalla ja saastaisella, (…) hyvän käy niinkuin syntisenkin” (Saarn. 9:2; 33/38).

Someaikaan sopivia ohjeita

Keisari korosti monipuolista oppineisuutta, mutta varoitti näyttämisenhalusta ja turhamaisuudesta kunnianosoitusten osuessa kohdalle. Toisaalta hän nosti myös esiin kyvyn sietää ihmisiä, jotka olivat harkitsemattomasti jotakin mieltä, ja muistutti lukemaan huolellisesti, jotta kukaan ei tyytyisi summittaisiin näkemyksiin tai myöntyisi nopeasti olemaan samaa mieltä, jos joku puhuu ympäripyöreästi. Moinen ohje on varsinkin someaikana edelleen enemmän kuin ajankohtainen.

Kahvihetkeni päättyi Marcuksen syvällisiin mietteisiin elämästä ja suhteesta toisiin ihmisiin.

Hetki vain

Merkityksellinen elämä edellyttää tarkoitusta – tai Aureliuksen sanoin maalia. Jos elämäänsä väsyneillä ihmisillä ei ole maalia, johon suunnata pyrkimyksensä, he ”hourailevat myös teoissaan”. Kuinkas muutenkaan; se on sitä aiemmin mainittua päämäärätöntä touhotusta vain tekemisen vuoksi.

Koska elämä on ”hetki vain”, ei omaa onneaan pitäisi asettaa toisten sielujen varaan. Siihen uskon lujasti, sillä onni tai onnellisuus – jos se nähdään merkkinä hyvästä elämästä – täytyy tulla jostain pysyvämmästä ja muuttumattomammasta kuin ihmissielu.

Muista myös, että: 

Kukin elää vain tätä hetkeä,
tätä silmänräpäystä
– muu on joko elettyä tai epävarmaa.
(Marcus Aurelius, Itselleni)

Sunnuntaiterveisin
– Tuija