Äidille!

Äitienpäivänä aina mietitään omaa äitiä ja kiitetään siitä, miten hyvä äiti hän on. Mutta harvemmin me tullaan miettineeksi, millaisia lapsia – poikia ja tyttäriä – me ollaan oltu omalle äidille. 

Olisi ihanaa ajatella, että olen ollut esimerkillinen tytär ja osannut aina osoittaa äidille sitä rakkautta, minkä arvoinen hän on ja minkä on ansainnut. Mutta valitettavasti on pitänyt nähdä se, miten vajavainen on itse ollut, miten paljon on kiukutellut turhasta, vaatinut sellaista, mitä ei tarvitsisi vaatia ja jättänyt tekemättä monta asiaa, jotka olisi pitänyt tehdä. 

Tahatonta naureskelua

Kun omat lapset naureskelee sille, miten törppö olen joissain heidän sukupolvelleen itsestään selvissä asioissa ja se tuntuu joskus pahalta, tajuan miten itse toimin tietyissä asioissa samoin oman äidin suhteen. 

Saatan tahtomattanikin naurahtaa sille, kun äiti lausuu jonkin englanninkielisen sanan hassusti ja samalla unohdan sen, että se on hänelle vähän sama kuin jos itse joutuisin lausumaan jotain serbiaksi. Tai en malta pitää suutani kiinni, kun äiti parkkeeraa auton parkkiruutuun vähän sinne päin eikä tietenkään niin kuin minä nuorempana ja kaupungin ahtaisiin parkkitiloihin tottuneena tekisin. 

Anna siis äiti anteeksi kaikki ne tyhmät tuhahdukset, joilla en kuitenkaan koskaan ole halunnut loukata sinua!

Myös anteeksipyyntö sopii äitienpäivään.

Sillä arvostan äitiäni suuresti. Hän on aina uhrannut omille lapsilleen enemmän kuin olisi ollut tarpeen. On jättänyt itsensä liian usein viimeiseksi, jotta muut saisivat ensin. Ja auttanut aina kaikessa, mitä en itse osaa, halua tai jaksa tehdä. Vieläkin, vaikka äidilläkin on ikää jo sen verran, että olisi jo minun vuoroni tehdä asioita hänen hyväkseen. 

Tuntuu melkein hyväksikäytöltä, kun ojentaa äidille vieläkin joskus rikkinäiset housut tai paidat, joista napit on irti. Hän hoitaa ne kuntoon eikä koskaan valita vaan tekee hymyillen. Silti en tiedä, vaikka hän inhoaisi nappien ompelua aivan yhtä paljon kuin minäkin. 

Kun menen käymään, hän on aina testannut jotakin ihanaa uuttaa kakkureseptiä, ja ruokakaapit tursuavat herkkuja. Kotiin viemisiksi äiti antaa vielä kassillisen pakastemarjoja, jotka on poimittu omista pensaista. Olen nauttinut niistä suunnattomasti!

lapset eivät ole äitien kopioita

Me ollaan äidin kanssa monessa mielessä erilaisia, mutta niinhän ihmiset on. Äidin tarkoitus ei ole tuottaa kopioita itsestään, vaan antaa lapselleen terveitä eväitä elämään, rohkaista lapsen omanlaisella polulla sekä hoitaa ja tukea niin kauan, että omat jalat kantaa. 

Äidin tarkoitus ei ole tuottaa kopioita itsestään,
vaan antaa lapselleen terveitä eväitä elämään

Olen aina ollut kiiinnostunut kielistä ja sanoista ja olen ihan haltioissani siitä, millaisia hauskoja ja erikoisia vanhoja sananparsia äidiltä löytyy. Hän heittelee niitä aina puolihuolimattomasti, ja rupesinkin jossain vaiheessa laittamaan niitä muistiin. Tähän hetkeen ei nyt löytynyt oikein tosi sopivaa keräämästäni arkistosta, mutta kelvatkoon tämä:

”Hohhoijaa, sano rengit päissään, eikä ne sitten paljon muuta sanonutkaan.”

Päissäni en ole, mutta ajattelin, etten sano itsekään enää muuta kuin onnellista äitienpäivää sulle äti – rakkain ja paras kaikista!