Pieniä kesäretkiä III
Mökkilomailu on ihan minun juttuni! Kolmas ennalta suunniteltu pieni kesäretkeni suuntautui Keski-Suomeen tai entiseen Itä-Hämeeseen suuren järven rantamille rauhaisaan lahdenpoukamaan. Serkulla vaimoineen on siellä täydellinen kesäpaikka, jossa on niin hiljaista, ettei edes juuri lintujen laulua kuulunut. Kuikat vain sukeltelivat, ja seurasimme, mistä ne milloinkin putkahtavat taas esiin.
Helmiä ja hemmottelua
Eniten elämää toi perheen valkoinen karvaturri Helmi, joka on hyväntahtoinen, mutta väliin seurankipeä ja vauhdikas. Helmi on arvonsa tunteva leidi, joka ei kastele itseään vedessä eikä kipua portaita, joissa askelmat ovat liian korkeita. Mutta se ilahduttaa kaikkia suklaisilla silmillään ja kääntelemällä päätään kuin korkkiruuvia puolelta toiselle. Ja se on aina aamuisin odottamassa, kun kömmin esiin aitasta.
Talon karvaturri Helmi tykkäsi myös syödä mustikoita suoraan mättäältä.
Kauniina kesäpäivinä en oikein voisi toivoa enempää kuin mitä mökkielämä on silloin, kun se ei ole työleiri. Toki jokaisella mökillä riittää myös tehtävää, mutta tämä vierailu ei ollut sellainen. Vieraanvarainen isäntäpari oli tehnyt työt, ja kaikki odotti valmiina. Olin vain hemmoteltu ja hemmoteltavana.
Paljain jaloin mustikoita mättäiltä
Parissa päivässä muistin, miten ihanaa on vain sipsutella paljain jaloin auringon lämmittämällä terassilla. Miten autuaallista on pulahtaa maidonlämpöiseen järveen aamulla, aamupäivällä, keskipäivällä, iltapäivällä, illansuussa ja illalla – eli aina kun siltä tuntuu! Mökiltä johtavat rantaan puuportaat, joille voi istahtaa ja kurottaa tuoreita marjoja suuhunsa mustikkamättäiltä. Osa marjoista oli jo pulleita ja kypsiä, osa vasta kellertävänä valmistumassa.
Grilli tirisi säännöllisesti maukkaista herkuista, ja kurkkua viilensi milloin kirpakka kivennäisvesi, milloin lasillinen herttaisen punaista roseeta. Illalla saatiin sitten tuoksutella saunan piipusta nousevaa savua ja nauttia pehmeistä löylyistä. Ystävät tietävät jo, miten kovasti tykkään saunomisesta ja otinkin siitä kaiken irti. Piti välillä jo selitellä, että jos otan vielä yhdet löylyt, sopiiko?
Keskiyön aikaan järvimaisema oli punakeltainen.
Oleminen keventää
Kun alkukesän sateet ovat takana päin, aurinko helli ja tuuli viilensi. Vilkkaiden keskustelujen jälkeen istuttiin välillä vain hiljaa rantaan vievillä portailla ja imettiin kesää ja suomalaista maisemaa itseemme. Siitä ei mitään puuttunut. Taivas kun hohti järvenselän yllä milloin kirkkaan sinisenä, milloin punakeltaisena ja puiden kahisevat lehdet hoitivat musiikin.
Päiväaikaan järven ja taivaan sinet kilpailivat, kumpi on sinisempi.
Kesän retket on nyt tehty enkä olisi voinut parempaa toivoa. Säät suosivat jokaista matkaa, sain nähdä ja kokea uusia asioita sekä viettää aikaa tärkeiden ihmisten kanssa, joten arkeen on helppo palata. Kotona on taas hyvä olla vain olemisen keventämänä, suuria siunattuja hetkiä saaneena ja mieli virkeänä.
