Ihminen puhuu itselleen olennaisesta
Torstai 3.7.2025
Ihmiset tykkäävät yleensä puhua itsestään ja tekemisistään. Heidän puheistaan kuvastuu se, mikä heille on tärkeää ja mikä juuri sillä hetkellä on heidän elämässään vallitsevaa ja olennaista.
Armeijaa käyvät pojat puhuvat metsäleireistä ja marsseista, odottavat äidit vauvoista ja lastenvaunuista, ympäristöaktivistit ilmaston pelastamisesta. Siksi minun jutuissani kuuluu usein päivityksiä aamu-uinneista, veden lämpötiloista ja siitä, oliko rannassa rauhallista vai ei. Tai unirytmistä, lukemistani kirjoista, uskosta, odotuksen ajoista, taidenäyttelyistä ja ihmisten kohtaamisista.
Viileät kesäaamut jatkuvat
Tänään taivas oli synkässä pilvessä, kun ajelin rantaan puoli seitsemän aikoihin. Ilma oli heti viileämpi, kun aurinko ei lämmittänyt. Jossain kauempana jokin jyristeli, mutta en ole varma, oliko se ukkosta vai ääniä joltain rakennustyömaalta. Paluumatkalla sade kolkutteli niin, että silmälasit vähän kastuivat. Mutta kun tukka oli valmiiksi märkä, sade ei olisi juuri haitannut.
Tänä aamuna taivaalla oli tummia pilviä. Siksikö olin ainoa uimari aamuvarhaisella?
Eilen aamulla olin liikkeellä ensimmäisen kerran ilman kevyttoppatakkia. Aamut ovat olleet niin viileitä ja vesi etenkin, että uinnin jälkeen on pitänyt olla näihin päiviin asti pipokin päässä, ettei tule jälkikäteen kylmä.
Rantaan on saatu pitkästä aikaa veden lämpömittari. Tänään vesi oli tähän asti kesän lämpimintä, 15 °C. Ei siis mitään maidonlämpöistä, mutta jo varsin uimakelpoista. En tosin tarkene vieläkään uida kunnolla päätä veteen upottaen, sillä naama ei kestä; kylmä sattuu silmiin. Mutta pari päivää sitten vesi oli vain 10-asteista, joten edistystä tapahtuu.
Kuusi tuntia oikeaan aikaan riittää
Heräsin tänään jo viideltä, mikä ei tällä hetkellä ole ollenkaan poikkeuksellista. Olen mennyt viime aikoina aiemmin nukkumaan ja nukun sikeät kuusi tuntia. Liekö unen tarve vähentynyt, vai lisääkö oikea-aikainen nukkuminen jaksamista, mutta kuusi tuntia tuntuu riittävän.
Se, että nukkuu ns. oikeaan aikaan, vaikuttaa todella paljon unen laatuun ja jaksamiseen. Alkuviikosta, kun olin yötä poikani luona ja katselimme leffaa kahteen asti yöllä, olin seuraavana aamuna kuin krapulainen ja flunssainen yhtä aikaa. Vaikka uni oli pituudeltaan normaali, se ei ravinnut ollenkaan samalla tavalla.
Meri on kaunis säällä kuin säällä. Tänään oli vähän synkempää, mutta horisontissa loisti keltainen valo.
Kotirauhanrikkojat
Nukkuisin mieluusti ikkunat auki, jotta asunto olisi mukavan viileä, mutta lokeilla on kai jokin pariutumis- tai pesimisvaihe meneillään ja kirkuna sen mukaista. Niitä on kaikilla lähitalojen katoilla, ja ne päästelevät raivostuttavan kimeitä pitkiä rääkäisyjä pitkin yötä tai viimeistään aamukolmesta -neljästä eteenpäin. Eivätkö ne nuku ollenkaan? Mihin niiden aiheuttamasta metelistä voi valittaa?
Olen keväästä saakka suunnitellut ikkunoiden pesua, mutta en ole vielä saanut inspiraatiota. Asia vaivaa silti päivittäin mieltä. Mutta nyt on hyvä tekosyy. Lokit lentelevät pihalla juuri tähän aikaan päättömästi, joten en voi avata isoja ikkunoita. En halua niitä vieraaksi asuntooni. Monelle muulle oveni ovat aina auki, mutta ei niille. Mokomat kotirauhanrikkojat.
