Kesäiset ilot ja ilonpilaajat
Lauantai 28.6.2025
En ole varsinaisesti mikään kätevä emäntä, mutta välillä on kiva laittaa ruokaa muillekin kuin itselleen. Vaikka vieraat (tai pikemminkin tutut ja läheiset) tulevat vasta illansuussa, olen jo ottanut esiin viikolla hankkimani kukkaservietit, kattanut pöydän, perannut mansikat ja vatkannut kerman jälkkäriksi. Pääruuaksi teen pasta carbonaraa tai miilunpolttajan pastaa ohjeella, jonka olen kauan sitten hyväksi todennut.
Aamu alkoi anivarhain uinnilla meressä. Olin rannassa aivan yksin, kunnes huomasin häiriköitä vaatekasani luona. Varis ja vähintäänkin ison rusakon kokoinen lokki penkoivat vaatekassiani. Lokki nyppi kenkiäni siihen tyyliin, että oli juostava vedestä rannalle pelastamaan vaatteet, ennen kuin tuo lentävä rotta olisi vienyt jotain mukanaan.
Viime lauantain sateen jälkeen taivaalle ilmestyi upea sateenkaari. Se loisti kilpaa auringonpaisteessa vihreän puistomaiseman kanssa.
Kesäiset ilonpilaajat
Pahoittelen lokista käyttämääni halventavaa nimitystä, mutta valkoposkihanhien tavoin myöskään lokit eivät kuulu lempieläimistööni. Kumpikin laji häiritsee pahasti kesänviettoani. Hanhet sotkevat kaikki nurmikot, puistokäytävät ja pyörätiet jätöksillään; lokit taas ovat jatkuva riesa terasseilla ja ylipäänsä ulkona, jos yrittää syödä mitään purukumia suurempaa.
Pari kesää sitten kävelin Svenska Teaterin aukion poikki nautiskellen jäätelöä. Lokkeja ei näkynyt mailla halmeilla, mutta yhtäkkiä tunsin hiuksissani lokin kynnet, kun se syöksyi kuin ohjus takaapäin kohti jäätelöäni, vaikka kuinka yritin syödä sitä käteni suojassa. En tiedä, ovatko ne niin tarkkasilmäisiä vai onko niillä vain hyvä hajuaisti, kun mitä tahansa ruokaa on lähellä.
Läheinen Eiranpuisto eli Kukkapuisto on juuri nyt vihreimmillään. Helsingin oma pikku Versailles.
Ihana vihreys
Aamupäivällä oikaistessani puiston läpi lähikauppaan huomasin taas, miten vihreää ympärillä juuri nyt on. Säännöllinen sade on saanut luonnon ihan huikeaan kukoistukseen ja sen vihreys on niin kirkasta, että melkein silmiin ottaa. Kaikki on nyt runsaimmillaan. Tekisi koko ajan mieli kaivaa kännykkää esiin ja napsia kuvia. Viime viikonloppuna teinkin niin ja jaan tässä muutamia vihreitä kesäkuvia.
Sadesäällä parasta iloa ovat lukeminen ja ristikkojen ratkominen. Ratkon (tai ainakin yritän ratkoa) myös päivittäin netissä olevia sanapelejä, kuten Ylen sanapyramidin suomeksi ja ruotsiksi sekä Hesarin sanajuuren. Kesän epävakainen sää ei ole oikeastaan minua suuremmin haitannut, kun en kuitenkaan ole mikään auringonpalvoja. Iho ei kestä. Silti usein huomaa, miten positiivisesti auringonpaiste vaikuttaa mielialaan. Toivottavasti se siis vielä paistelee – vaikka tuossa ensi kuun puolivälissä, kun tiedossa on kesäretkiä ja mökkeilyä.
