Kärsivällisyys on haastava hyve
Kärsivällisyys on haastava hyve. Mutta se on ehdottomasti hyve – positiivinen ja arvokas luonteenpiirre tai ominaisuus, joka näkyy meidän teoissamme. Se on oleellista myös kristillisessä etiikassa, sillä meidän esikuvamme Jeesus (Jumala) on rakkaus (1. Joh. 4:8), ja rakkaus on kärsivällinen (1. Kor. 13:4; 1992). Kärsivällisyys on myös yksi Hengen hedelmistä (Gal. 5:22).
Olen aina tiennyt, että kärsivällisyys ei ole vahvimpia ominaisuuksiani. Päinvastoin, kärsimättömyyteni näkyy sekä asioiden eteenpäin viemisessä että ihmissuhteissa. Olen tietyissä asioissa temperamentiltani ja reaktioiltani nopea, ja se näkyy myös siinä, että välillä, jos toiset eivät pysy perässä, kärsivällisyyteni loppuu. Pillastun helposti myös kaikesta juonittelusta ja epäreiluudesta. Ja kärsivällisyyden puute näkyy teoissa ja reaktioissa eli hymähtelynä, pillastumisena ja joskus suoranaisena raivostumisena.
Itseäni en mä muuttaa voi
Mutta tiettyjä itselleen ominaisia piirteitä on vaikea muuttaa, vaikka haluaisikin. Väittäisin, että kärsivällisyyden kasvattaminen on erityisen pitkäaikainen koulu. Jumala kuitenkin tuntee meidät ja myös meidän vikamme ja tietää, milloin olemme kypsiä koulutettaviksi. Minusta tuntuu siltä, että menneenä kesänä Jumala katseli meikäläisen suuntaan ja oli sitä mieltä, että nyt viimeistään on aika tehdä jotakin.
Raamatussa kärsivällisyys tarkoittaa mm. maaliin saakka jaksamista, koettelemusten kestämistä tai odottamista lupauksen täyttymisestä. Omalla kohdalla haasteena on ollut koettelemusten kestäminen. Kymmenisen vuotta sitten elämässäni oli paljon haasteita, eivätkä ne olleet aivan pieniä. Siitä on jäänyt pelko, joka herää pienimmästäkin koettelemuksesta. On kuin se vanha piina palaisi, vaikka kyse saattaa olla jopa varsin mitättömistä, jokaisen elämään kuuluvista arjen haasteista.
Joskus suuri koettelemus ei ole asia, joka saa meidät riehaantumaan kärsimättömyydessämme, vaan ne monet jatkuvasti toistuvat pienet koettelemukset, jotka nakertavat mielenrauhaa ja häiritsevät päivästä tai viikosta toiseen.
Kärsivällisyyskouluun
Kun mietin asioita taaksepäin, huomaan, että oma kouluni alkoi mahdollisesti jo pari vuotta sitten, kun naapurin koiran haukunta häiritsi elämääni useana päivänä viikossa tuntikausia päivässä, lopulta yhdeksän kuukauden ajan. En reagoinut hyvin. Menetin hermoni monta kertaa ja rikkoontuneesta naapurisuhteesta jäi ikävä muisto.
Tänä kesänä löysin lopulta uuden asunnon ja juhlin pääsyä uusiin maisemiin ja hiljaisempaan ympäristöön. Ennen muuttoa lähdin pitkästä aikaa lomamatkalle, mutta jouduinkin huomaamaan, että vaikka lomasta jäi lopulta ihania muistoja, matka oli täynnä pieniä kommelluksia. Oli myrskyä ja myöhästymistä jatkolennolta, huijaritakseja, hurjasti venyneitä matka-aikoja, vuotavia ilmalämpöpumppuja ja peruttuja paluulentoja.
Haasteita oli niin paljon, että ymmärsin vihdoin olevani kärsivällisyyskoulussa. Luotanko siihen, että Jumalalla on kuitenkin kaikki hallussa, vai marmatanko lomani pilalle ja kyselen, miksi juuri minä?
Luin jostain, että norsu symboloi kärsivällisyyttä. Tavoittelen siis yhtä suurta kärsivällisyyttä kuin tämä valtava eläin, jonka kuvasin matkallani Ugandassa viitisen vuotta sitten.
Joko nyt olisi loppukokeiden aika?
Luulin selvinneeni luokalta, kunnes uuden asunnon keittiön vesivuoto ym. viat paljastuivat. Niitä on nyt ratkottu kolmatta kuukautta, ja toissaviikolla keittiö saatiin vihdoin remontoitua kuntoon. En nyt kerro enempää siitä, miten wc-pönttökin oli irti paikoiltaan ja epäonnistunut muuttofirman valinta vaati kantamaan muuttolaatikoita niin paljon itse, että selkäkivut ovat tehneet menneistä kuukausista melkoista helvettiä.
Olen kuitenkin saanut kokea ihmeellisen parantumisen kivuista ja keittiössäkin on nyt uusi tiskiallas, työtaso ja ehjä astianpesukone, kunnes sitten tänä aamuna aamiaista valmistaessani huomasin, että keittiön lattia on märkä. Avasin allaskaapin ja siellä lillui sentti vettä.
Olisiko tämä jo loppukoe? Positiivista tässä on, että olen ollut koko päivän täysin rauhallinen. Kuivasin kaapin ja soittelin muutamia puheluja saadakseni apuja. Vuodon syy jäi mysteeriksi, mutta alkuviikosta on tulossa joku kartoittamaan kosteusvauriota. Enempää en voi tehdä. Sen kuitenkin tiedän ja siihen luotan, että Jumalalla on edelleen kaikki hallussa.
