Hyvän päivän merkit

Tänään oli hyvä päivä. Uskon, että jokainen päivä on hyvä päivä. Huonona päivänä vain ei kykene näkemään hyvän päivän merkkejä ja nauttimaan niistä.

Aina puhutaan kliseisesti siitä, että pitää osata nauttia pienistä asioista. Olipa klisee tai ei, niin totta se on. Opin vähitellen nauttimaan pienistä asioista siinä vaiheessa, kun elämä oli ollut pitkään pelkkää pimeyttä. Jos elää päivä- ja kuukausikaupalla pimeydessä ja on kykenemätön tuntemaan iloa, voin kertoa, että kun ensimmäisen kerran jokin saa sydämen hymyilemään, se on niin suuri asia ja niin henkeäsalpaava tunne, ettei siitä tahdo päästää irti. Sen sijaan tahtoo kokea sen uudelleen. 

Pimeydessä pienikin valotuikku näkyy, ja pienistä asioista tulee suuria.

Pimeydessä pienikin valotuikku näkyy,
ja pienistä asioista tulee suuria.

Sen takia hyvä päiväni on sitä, kun saan aamulla hypätä pyörän selkään ja ajaa itseni hikeen ja työpaikalle. Tuntea, että lihakset jaksavat vielä tehdä töitä, vaikka kroppa vanhenee kovaa vauhtia.

Metsä ja taivas työmatkan varrella.

Hyvän päivän merkkejä on vaikkapa työmatka vihreän metsän läpi. Se on ilo ja voiman lähde.

Tai kun pomo, jonka kanssa olen käynyt paljon mielenkiintoisia kahvikeskusteluja, kävelee aamupäivästä pöytäni ääreen Kauppalehtensä kanssa ja kertoo jutusta, jonka arvelee kiinnostavan minua. Vaihdamme mielipiteitä, ja tuntuu hyvältä huomata, että hän arvostaa ajatuksiani.

Ihmisten pienet eleet ilahduttavat

Ilahduttaa, kun asiakkaan sähköpostiviesti on tuttavallisen lämminhenkinen, vaikka olen ollut työssäni vasta vähän aikaa. Tulee fiilis, että meillä synkkaa hyvin. Tai kun toimistolle postia jakava mies kilauttaa ovikelloa ja ojentaa postit suoraan käteen sen sijaan että vain tipauttaisi ne postilaatikkoon – ja vaihtaa hetken kuulumisia sen kanssa, joka kulloinkin hänelle oven avaa. Ei ole ollenkaan ihmeellistä että hän jää kahville. Jää hyvä fiilis, kun on tällaisia hyviä tyyppejä.

Kotimatkalla huomaan tielle pudonneen pikkutyynyn. Jarrutan ja käännän fillarini, sillä tyyny taisi kuulua rattaisiin, joissa äiti työnsi lastaan. Mutta myös takanani ajanut mies oli huomannut tyynyn ja sovimme huudellen toisillemme, että hän ajelee tyynyn kanssa naisen perään. Jää fiilis, että me huolehdimme toisistamme.

Jää hyvä fiilis,
kun on tällaisia hyviä tyyppejä.

Kotikylän fillariliikkeessä on jo tuttu mies. Niin monesti olen vanhaa pyörääni korjauttanut. Piipahdan säädättämään vaihteet, jotka aina välillä kronklaavat. Hän säätää ja kehottaa nauraen hankkimaan uuden pyörän. Keväällä hän vielä rohkaisi ajamaan niin kauan kuin kestää. Säädöt ovat kuulemma hänen perjantailahjansa minulle. Ei rahanvaihtoa, mutta jutustelua ja neuvoja, millainen pyörä sopisi tarpeisiini. Taas jää hyvä fiilis: tämä on meidän yhteinen pikku kylämme ja me pidämme yhtä.

Kotisuihkussa on lämmin vesi, pesuaine tuoksuu hyvältä, ja ilta on vielä edessä. Syön vatsan täyteen ja otan päivälevot. Ajattelen kaikki pieniä asioita ja päivän kohtaamisia. Niin yksinkertainen on hyvä päivä.