Maailman parhaat veriappelsiinit
Torstai 12.2.2026
Ostin eilen pussillisen veriappelsiineja. Ne ovat valehtelematta maailman parhaita – tuoreita ja mehukkaita. Voisin syödä niitä koko pussillisen kerralla.
Tästä ei veriappelsiinit juuri parane.
En tiedä, oliko appelsiineilla vaikutusta, mutta eilen illalla tunsin kurkun kipeytyvän. Niellessä sattui, ja piti vähän pärskiä aivastuksiakin. Sairastuminen ei tuntunut ollenkaan houkuttelevalta. Niinpä söin ennen nukkumaanmenoa pari veristä C-vitamiinipommia, nappasin suuhuni Panadolin, hieroin Vicks VapoRubia kurkkuun (ulkopuolelle), puin villaisen kaulurin yöksi kaulaan ja painuin pehkuihin. Aamulla heräsin kuin ei mitään kurkkukipua olisi koskaan ollutkaan.
Elämä on riskejä täynnä
Aika moni on sairastellut flunssia, kovia ja pitkäkestoisiakin. Äitikin sairastui juuri kesken sädehoitojen, mutta onneksi hän säästyi kuumeelta ja hoidot saatiin loppuun. Rukoilen, että leikkaus ja muutama sädetyskerta riittäisivät ja äiti saisi tervehtyä kokonaan. Nyt tilanne näyttää hyvältä, ja äiti on ollut todella urhea ja positiivisella mielellä koko ajan.
Läheisen sairauden myötä omakin kuolevaisuus aina näyttäytyy uudella tavalla. Jos ei muuten, niin ymmärtää, että oma sairastumisen riskikerroin kasvaa. En kuitenkaan jää sitä miettimään, sillä elämä on riskejä täynnä. Jos jäisin niitä pohtimaan, voisin linnoittautua kotiini ja silti kompastua mattoon ja lyödä pääni pöydänkulmaan ikävin seurauksin. Tosin tuon kotiin linnoittautumisen olen jo pitkälti tehnytkin, vain eri syistä.
Helsinkiin tulee yhä talvi
Tänään kuitenkin tein pitkän kävelylenkin lumisessa Helsingissä. Mietin siinä, miten jotkut ovat jo vuosia ennustelleet, ettei Helsinkiin enää tule kunnon talvia eikä lunta, kun on se ilmastonmuutos. Ei se ilmastonmuutos ainakaan Helsingin säätiloissa näy, sillä Helsingissä on toistaiseksi ollut aivan säännöllisesti hyvin tyypillinen suomalainen talvi. Tänäkin vuonna on ollut pitkään sekä kovia pakkasia että nyt jo pari päivää jatkuvaa lumisadetta. Mutta niitä vääriä profeettojahan on tietysti aina ollut aivan ajanlaskun alusta lähtien.
Merikin on niin valkoisena lumesta, ettei horisonttia erota.
Merenrannassa oli niin valkoista sekä maalla että merellä, ettei horisonttia erottanut. Oma uimaranta on ollut jo pari kolme viikkoa niin paksussa jäässä, että odottelen maalis-huhtikuuta päästäkseni jälleen uimaan. Mutta niinhän sitä sanotaan, että ilman talvea kevät ei olisi niin mukava. Eikä ollenkaan niin odotettu.
