Vaikea päästä naistenpäivän tunnelmaan

En pääse naistenpäivän tunnelmaan, vaikka kuinka yritän. En edes tarkalleen tiedä, mikä on päivän päätarkoitus, sillä se on vaihdellut eri kulttuureissa, instituutioissa ja historian eri vaiheissa. Se on ollut mm. kunnioitusta naisia ja heidän saavutuksiaan kohtaan, naisten oikeuksien ja mahdollisuuksien parantamista sosiaalisissa, poliittisissa ja taloudellisissa yhteyksissä tai naisten äänioikeuden ja naisasialiikkeen edistämistä. Kaikki varmaankin oleellisia asioita, ja joissakin maissa ajankohtaisempia kuin toisissa.

Tänä vuonna naistenpäivän teema on ”innovaatioiden ja teknologian hyödyntäminen sukupuolten tasa-arvossa” (IS, 8.3.2023). Aihe on niin etäällä omasta naisena olemisestani ja naiseuteni ilmentymästä, että en saa siitä kiinni juhlistaakseni sitä sen kummemmin. Se ei pääse edes kärkikymmenikköön oman elämän prioriteeteissa naisena. Toki kyse ei olekaan vain minun naiseudestani, vaan yleismaailmallisesti, mutta siltikin. Tuotako me naisina kaipaamme ja edustamme?

Mitä tasa-arvo oikein tarkoittaa?

Sivumakuna vuosittain juhlitussa naistenpäivässä ja tasa-arvokysymyksissä tulee paljon sellaista, mihin en voi yhtyä. Onko haluttu tasa-arvo ylipäänsä enää tasa-arvoa, vaan pikemminkin naisten niskalenkkiä miehistä, joiden on katsottu hallinneen maailmaa vuosisatoja? 

Meillä on kuluvan kauden toiminut hallitus, jossa kärkiviisikko on koostunut yksinomaan naisista – ja hekin keskenään suunnilleen samaa ikäluokkaa ja samankaltaisessa elämäntilanteessa. Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikössä lukemat ovat vielä kärjekkäämpiä. Yksikön 14 työntekijästä vain yksi on nimen perusteella mies. 

Kuvastavatko nämä tasa-arvoa? Minusta eivät – edes naisen näkökulmasta.

Ja mitä tasa-arvo oikein edes tarkoittaa? Sitäkö, että on yhdentekevää, onko mies vai nainen, sillä molemmat haluavat sukupuoleen katsomatta samoja asioita, kykenevät täysin samaan, ja siksi heidän myös pitää toimia ja elää samalla tavalla? Heissä kun ei eroa ole.

Erilaisuus täydentää

Minulle nainen on hyvin erilainen kuin mies. Molempia yhdistää ihmisyys, mutta erottaa hyvin erilainen fysiikka, pitkälti erilaiset taipumukset ja mielenkiinnon kohteet, hormonitoiminta, vahvuudet ja heikkoudet. Ei poikkeuksetta, mutta pääsääntöisesti. Parhaimmillaan mies ja nainen täydentävät toisiaan; heillä on erilaiset roolit ja tehtävät yhteiskunnassa ja vanhempina. Ne voivat toki olla myös limittäin, päällekkäin tai samanlaisia, mutta toivottavasti ainakin vuorovaikutteisia.

Mies ei välttämättä odota naiselta samoja asioita kuin nainen mieheltä. Harva mies toivoo vaimolta kukkia työviikon päätteeksi, mutta moni nainen ilahtuu ruusukimpusta. Harva nainen odottaa pääsevänsä moottorisaha- tai klapikoneostoksille, mutta moni mies on innoissaan, kun vihdoin saa kunnon laitteen takakonttiin ja pääsee hommiin.

Pohjoismainen yhteiskunta, jossa naisten tasa-arvo suhteessa miehiin työelämässä on kenties pisimmällä maailmassa, on hyvä esimerkki miesten ja naisten ohjailemattomista eroavaisuuksista. Näissä yhteiskunnissa, joissa naisilla on suurin mahdollinen vapaus valita mikä tahansa opin- ja toimiala, lopputulema on kuitenkin, että naiset hakeutuvat enemmän esim. hoitoalalle ja vastavuoroisesti miehet teknisille aloille. Tasa-arvon nimissä voidaan ohjailla ihmisiä, mutta se ei poista miehen ja naisen luontaisia eroja ja taipumuksia.

Patriarkaalinen ylivalta – Suomessa?

Suomessakin tuntuu kuitenkin olevan yhä enemmän etenkin nuoria naisia, jotka kärsivät ”patriarkaalisen yhteiskunnan” painostuksesta. Oman kaupunginosan someryhmässä joku oli sitä mieltä, että kohtaa sitä jopa jalkakäytävillä, kun miehet kävelevät väistämättä päin. Minulle samaa tekevät myös nuoret naiset, joten en laittaisi kyseistä ilmiötä miesten syyksi, saati patriarkaalisen yhteiskuntarakenteen. 

Eroan kuitenkin monesta nuoresta itsenäisestä naisesta myös siinä, että en pahastu, kun mies avaa oven tai maksaa juomamme kahvit pullineen, vaan pidän sitä kohteliaisuutena ja hyvänä käytöksenä. Olin enemmän kuin otettu, kun taannoin erään tilaisuuden jälkeen yli 90-vuotias herra auttoi takin päälleni. En kaipaa sellaisen ”patriarkaatin” alasajoa taikka tasa-arvoa, jossa en voi ottaa mieheltä vastaan apua tai kohteliaisuuksia. 

Tämän päivän tasa-arvokeskustelu erityisesti länsimaissa tuntuu kuitenkin takertuvan liian usein tällaisiin yksityiskohtiin. Tai palkkakeskusteluun, jossa todetaan vain yleisellä tasolla miesten ja naisten palkkojen välinen kuilu huomioimatta lainkaan tehtyjä työtunteja, toteutuneita työvuosia tai naisten vapaaseen tahtoon perustuvia valintoja, jotka ovat vaikuttaneet heidän palkkatasoonsa.

Epäkohtia löytyy aina puolin ja toisin

En tietenkään tarkoita, ettei yhteiskunnassa ja varsinkaan työelämässä olisi lainkaan epäkohtia miesten ja naisten rooleissa. Lähimenneisyydestä muistuu mieleen, miten naisvaltaisen hoitoalan työntekijöitä ylistettiin uupumattomasta työpanoksesta koronan viedessä väkeä sairaaloihin. Some oli tulvillaan sydämiä ja tsemppiviestejä hoitajille, mutta kun tuli palkkaneuvottelujen aika, niin hoitajien vaatimukset palkankorotuksista ja työolojen parantamisista leimattiin ahneudeksi ja työtaistelu potilaiden heitteillejätöksi. Mutta kun miehinen kuljetusala tai ahtaajat esittävät vaatimuksensa ja laittavat harva se vuosi lakoillaan hiihtolomailevat suomalaiset ja ulkomaankaupan polvilleen, kyse on oikeutetusta työtaistelusta.  

Matkan varrella olen naisena kuullut sovinistisia ja likaisia vitsejä, pelännyt iltapimeällä, kun yksinäisellä kadulla vastaan on tullut mies tai miesjoukko, ja saanut  työelämässä sopimattomia ehdotuksia valta-asemassa olevilta miehiltä. Mutta aivan samalla tavalla olen tullut naisen yliajamaksi työyhteisössä, saanut kuulla naisen mustamaalaavan minua selkäni takana tai pelännyt humalassa riehuvan naisen läheisyydessä. 

En osaa kantaa sen enempää kaunaa miehille kuin naisillekaan enkä pidä Suomea patriarkaalisena yhteiskuntana, vaan rakenteiltaan varsin kelpona maana sekä naisille että miehille. Siksi en kaipaa erityistä naistenpäivää, mutta pidän toki kauniina jokaista huomionosoitusta silloinkin ja kiitän niistä tänäänkin.

—

Miehissä ja naisissa on eroja. Lue vaikka huumorilla kirjoitettu: Miehen kanssa kävelylenkillä.