JUHLAT & MERKKIPÄIVÄT
Uudenvuoden aatto kotona
Kuulutko sinäkin uudenvuodenaattona siihen joukkoon, joka vetää villasukat jalkaan, ottaa kirjan käteen tai valitsee suoratoistosta sopivan leffan ja käpertyy kotona sohvan nurkkaan korvatulpat tai kuulokkeet korvillaan? Voit onnitella itseäsi, sillä älykkyysosamääräsi saattaa olla keskivertoa korkeampi.
Miksikö niin? Väittävät, että kun kieltäydyt kutsuista ja jäät mieluummin kotiin, se ei välttämättä ole merkki sosiaalisten tilanteiden pelosta tai epäsosiaalisuudesta, vaan biologisesta tarpeesta suojella itseään ja omaa ajatteluaan ohueksi jäävältä vuorovaikutukselta.
Elämää ilman väkijoukkojakin
Keskivertoaivot kuulemma kaipaavat ulkopuolista vahvistusta ja yhteisöllisyyttä kyetäkseen vapauttamaan dopamiinia eli mielihyvähormonia, mistä onnellisuuden tunteetkin kumpuavat. Kehittynyt mieli sen sijaan tuottaa mielihyvähormoneja itsenäisesti tarvitsematta samassa määrin ulkopuolista vaikutusta. Keskivertoa älykkäämpi ei tarvitse ihmisverkostoja ja ulospäin suuntautumista kokeakseen onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, vaikka moderni yhteiskunta sellaista monesti (yli)korostaakin.
Tällainen kehitysopillisesti itseriittoinen tai itsellinen (sillä kyse ei ole itsekeskeisyydestä) ihminen ei ole riippuvainen lauman hyväksynnästä eikä väkijoukoista tunteakseen elävänsä, sillä hänen omassa päässään on kokonainen universumi, jossa on tarpeeksi ääntä ja tapahtumia. Se riittää stimuloimaan ja viihdyttämään, kun joku toinen tarvitsee siihen muita ihmisiä ja heidän vaikutustaan. Ympäröivä maailma saattaa arvostaa konsensusta, mutta korkealla älykkyysosamäärällä siunattu rohkenee olla eri mieltä murtumatta sosiaalisen paineen alla.
Ilotulitus oman kodin ikkunasta nähtynä muutaman vuoden takaa. Riittää tällekin vuodelle.
Yksinkertaisia syitä jäädä kotiin
Tiedä häntä, kuinka totta edellä olevat väittämät ja tutkimustulokset ovat. En ole koskaan ajatellut, että jäisin kotiin älykkyyteni (tai sen puutteen) vuoksi, vaan ihan vain jostain yksinkertaisesta syystä, kuten että kotona on hyvä olla, ei huvita lähteä mihinkään, ulkona on kurja sää, ei ole mitään ohjelmaa tarjolla, kaverit ovat kaikki kiinni jossain muussa tai olen vain rättiväsynyt.
Uusivuosi ei ole koskaan oikein ollut omasta mielestäni erityinen juhla. Kun lapset olivat pieniä, vietimme kuitenkin monia vuodenvaihteita ystäväperheen kanssa, ja niistä on jäänyt rakkaita muistoja. Syötiin hyvin, lapset peuhasivat ulkona lumessa, saunottiin, ammuttiin vähän raketteja ja taputettiin niille pakkasessa toppakintaita niin että kuului kumea klapsutus, pelattiin lautapelejä ja skoolattiin skumpalla puolenyön aikaan.
Sittemmin uudenvuoden aatot ovat muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta vaihtuneet lähinnä pieneen naposteluun, leffojen katsomiseen, lukemiseen ja aikaiseen nukkumaanmenoon korvatulpat korvilla.
Vallan hyvää ja siunattua uutta vuotta 2026 jokaiselle!
