Jouluaaton aatto. Eilen oli vuoden pimein päivä. Lepuuttelen kehoa ja mieltä sohvalla ja katselen ulos ikkunasta. Vastapäisen talon erkkeriä kattava frontoni tuo aina mieleen kirkon, kun sen kärki kurottaa kohti taivasta ja vaalea julkisivu hohtaa pimeässäkin sisään asti.
Joulutouhut on tältä vuodelta ohi. Joulupukkikin taisi jo käydä, sillä selän takana seisoo kuusi koristeltuna, ja sen alle on ilmestynyt joulupaketteja. Hoikka kuusi löytyi eilen nopeasti sadekävelyllä kulman takaa ja on niin kapea, että mahtuisi melkein ikkunatasolle. Voisin kadehtia sen sorjaa vartta, mutta kuka nyt näin jouluna tuollaista kaunistusta.
Jouluvalojen tunnelma rauhoittaa
Ulos en kaipaa enempää valoa, sillä voisin viettää kaikki iltani jouluvaloissa. Kyntteliköt, tähdet, tuikut sekä kuusenkynttilät, jotka piirtävät havupuun ääriviivat ja neulaset kauniisti näkyviin, riittävät. Jouluvalojen lämmittämässä tunnelmassa on jotain rauhoittavaa. Kaikki räikeys, rikkova ja äänekäs on poissa. On helppo levätä ja hiljentyä.
Koti tuoksuu puhtaalta ja kuuselta, puhalletuilta kynttilöiltä ja piparkakkutaikinalta. Piparitalo jäi toissapäivänä aikataulusyistä kesken, sillä arkkitehtoninen suunnittelu ja piirustusten teko yllätti vaativuudellaan. Tänään viimeistelimme luomuksemme. Edellisvuosista olemme oppineet, että sokerikuorrute on nimensä veroinen; sillä voi peittää suurehkotkin virheet ja vinoumat, niin että lopulta melkein mikä tahansa on päältä kaunis. Siksi uskalsimme jo nauraa, kun näimme, miten pieneksi seinän pyöreäksi leikattu ikkuna-aukko oli uunissa turvonnut. Lopulta pystyssä on kilo taikinaa, sokeria ja karkkeja – kahdessa kerroksessa. Näyttää paremmalta kuin Myllyn Parhaan kääreessä.
Toivoa, rauhaa, rakkautta ja iloa
Ystävä tarjosi joulusaunan löylyt jo etukäteen toissapäivänä. Ne tuntuivat pehmeiltä ja lempeiltä ja tuoksuivat uudelta puulta. Joulu-uinti meressä jää kenties tältä vuodelta väliin, sillä kurkku on tuntunut karhealta ja enteillyt flunssaa. Mutta monenlaista troppia on ihmisen avuksi keksitty. Toivo elää yhä.
Toivostahan joulunodotus ja adventtikin kertoo. Tai adventin ensimmäinen kynttilä. Sitten tulevat toinen, kolmas ja neljäs: rauha, rakkaus ja ilo. Kaikki odottamisen arvoisia. Niitä meidän tulisi janota ja varjella omassa ja muiden elämässä. Joulu ja joulun lapsen syntymä muistuttavat niistä hyvistä hedelmistä, jotka Jeesus toi mukanaan. Ne on tarkoitettu meille pelastukseksi, ja kun sen ottaa hedelmineen vastaan, siitä riittää ylikin ja muille jaettavaksi. Ja sydämeen tulee joulu ainainen – ainainen toivo, rauha, rakkaus ja ilo.
Hyvää ja rauhallista joulua kaikille ystäville ja lukijoille!
